torstai 31. lokakuuta 2013

Trimmausta yli vuosikymmenen ajan

Kaisa:
Tässäkin kohtaa voi sanoa, että aika on mennyt hurjaa vauhtia. Ei tunnu siltä, että olisin nyppinyt koiria jo yli 10 vuoden ajan! Minähän en ole opiskellut nyppimistä missään. Kun hankin ensimmäisen karkeakarvaisen mäyräkoirani, Freckle-Face Fillmoren eli Joosen, niin tämä koira sai olla harjoituskappaleeni. Olin ihastunut mäyräkoiriin jo paljon aiemmin, mutta ensimmäinen koirani oli kuitenkin saksanpaimenkoira. Kun muutin omilleni, hankin mäyräkoiran.
    Kun Joose muutti meille, niin sen turkki oli heti trimmauskunnossa. Työskentelin tuohon aikaan Lahdessa eläinkaupassa, jossa toimi myös trimmaamo. Kysyin Ritvalta neuvoja ja ryhdyin toimeen. Trimmaamisen olen siis oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Joosella oli todella vaikeahoitoinen turkki. Karvanlaatu oli pehmeä eikä se meinannut irrota nyppiessä millään. Kumpikaan ei nauttinut toimenpiteestä. Joose joutui kuitenkin uhrautumaan, sillä  ensimmäisen mäykkyni myötä innostuin myös koiranäyttelyistä. Joosesta ei kehkeytynyt mitään kehähurmuria, mutta tuli sille vähän tulostakin :) Välillä saatiin turkista noottia niin tuomareilta kuin kehän ulkopuolisilta porukoiltakin. Eräs tuomari taisi joskus jopa kysyä, että onko turkkia ajeltu? Melkein rupesi sapettamaan, kun nypintä oli aina niin iso operaatio! Ja kerran jopa eräs kasvattaja sanoi, että miten kauhean näköiseksi olen Joosen kuontalon jättänyt.
    Joose opetti paljon vaikealla turkillaan. Muilla on onneksi ollut helpommat turkit. Ja ehkäpä ajan kanssa minulle on tullut vähän silmääkin mäykkyjen suhteen :) Nykyään osaan mielestäni trimmata mäyräkoiran jo ihan hyvin. Oppiani siirrän välillä muillekin, kun osa kasvattien omistajista on halunnut opetella itse nyppimisen taidot. Viimetteeksi Riikka on ravannut hakemassa minulta infoa, ja olen tuntenut itseni epävarmaksi, sillä enhän minä ole käynyt kouluja niin kuin hän. Riikalla on kohta trimmausopinnoissaan nyppimisnäyttö, ja hän nyppii siellä mäyräkoiran. Minun opeilla mennään!

Kaivelin paperivalokuvista Joosen kuvan. Vuosi on 2005 tai 2006.

Onnenkäpälän Bernardo näyttelykuosissa.

Pentu-uutisia:
Pentulaatikon vieressä nukkuminen alkaa ottamaan veronsa. Onhan tässä kulunut jo viikko. Nukahdin eilen illalla valot päällä ja käsissä lehti. Kello taisi olla 00.30, kun Lasse tuli luoksemme ja sanoi, että joku huutaa koko ajan tosi kovaa. Kömmin unenpöpperössä ylös ja tokaisin tosi nasevan vastauksen: "Ei se haittaa." Pelastin pennun Maikun selän takaa (ei ollut litistyksissä) ja kömmin takaisin nukkumaan lattialle viritetylle patjalle...

Maikku on oppinut äitiyden myötä myös vessattamaan lapsensa. Minun ei ole enää tarvinnut huolehtia tämän asian suhteen. Hyvä näin!

P.S. Saatan välillä päivittää jo julkaistua kirjoitusta. Välillä lisään kuvia ja välillä tekstiä. Joskus voi siis vilaista edellistä jo luettua tekstiä uudestaan :)

Riikan kuulumisia

Riikka:
Kyllä minäkin vielä elän ja hengitän... vaikken olekaan kirjoitellut aikoihin tänne blogiin. Kaisa näyttää olleen tosi aktiivinen täällä puolella. Ei liene uusi uutinen, jos sanon taas että kiirettä pitää. Olen miettinyt usein että olenko haukannut liian ison palan kakkua, kun olen nyt niin monessa mukana. Aika lailla meinaa stressata, se sitten säteilee päähän... koko ajan päähän koskee ja on niska-hartiaseutu jumissa. Ei kerkii salillekaan niin usein kun haluaisi. Siellä kyllä moiset kivut häviäisivät. Olen miettinyt aikaa kaiken tämän opiskelun ja kiireen jälkeen. Osaankohan sitten ottaa rennosti vai olenko taas tunkenut lusikkani useampaan soppaan.
4.12.13 olisi näyttö trimmaamisesta... huh. Eilen olin arvijoijakoulutuksessa. Minäkin siis jossain vaiheessa pääsen arvioimaan toisten opiskelijoiden näyttötilaisuuksia.
Vähän kyllä jännittää omat tulevat näytöt. En tajua minne ne viimeisimmätkin itseluottamuksen rippeet ovat kadonneet. Toivottavsti en mokaa pahemmin ja selviäisin siitä kunnialla. Seuraava koitos luultavasti tammikuussa on koirahierojakoulun loppukoe.Siihen täytyisi päntätä toden teolla jos meinaa päästä läpi. ANTAKKEE AIKOO LUKKEE! Huomaan taas sortuneeni samaan, että varaan itselleni lukuaikaa ja kuitenkin sitten hellämielisenä annan siihen asiakkaalle ajan. EI NÄIN RIIKKA:)

Ensi vuonna sitten olisi eläintenkouluttajan näyttö edessä... Sekin jo stressaa vaikka olen yrittänyt olla vielä ajattelematta sitä. Ihan tarpeeksi ajatelemisen aihetta muutenkin.

Helkan kanssa olimme eilen tokoilemassa. Saimme itse päättää mitä teemme ja ohjaaja kuvasi koko session. Ei ollut kivaa... tai oli, mutta pikkupaniikkihan se siinäkin iski. Ensi kerralla katsomme videot läpi. Yöks. Tokossa pitäs pönöttää ja mä en osaa... Ihan pasmat sekaisin tunnilla kun ei aina muista / tiedä pönöttääkö vai eikö pönöttää:)

Jou. Nyt täytyy alkaa rasvailemaan lihaksia... heh... Tänään tulee useampi sata kiloa lihaa Har-Miin. Eli punttipäivä ihan työn puolesta luvassa.


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Metsän elävät

Kaisa:
Pitää ihan mainita, että avokadoöljy sitruunalla on tosi hyvää. Tässä linkki sarjan tuotteisiin:
http://www.olivado.com/olivado.com/finland/Finland.htm
Pitää testata myöhemmin muitakin sarjan tuotteita.

Ja tästä tuli mieleen, että ostin kaupasta kalanmaksaöljyä nestemäisessä muodossa. Tähän asti olen ostanut kapseleita. Nyt öljy oli kuitenkin tarjouksessa. Mietin, että meneeköhän tuote kurkusta alas asti. Hyppäsi kaupassa mieleen, että äitee on tainnut syöttää öljyä minulle, kun olen ollut lapsi. Mielikuva ei ollut positiivinen. Päätin silti ostaa öljypullon, kun halvalla sain. Yllätyksekseni sitruunan maulla höystetty öljy ei ollut pahan makuista :)

Kuvan lähde


Eilen oli iltalenkillä kuumottavia hetkiä. Metsässä kävelin koko ajan eteen päin ja käänsin päätäni pikaisesti vasemmalle. Otsalampun valossa metsän siimeksessä näkyi killottavan jotain. En pysähtynyt tai peruuttanut. Jäi epäselväksi, että mikä oli kyseessä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että siellä näkyi jonkun eläimen silmät. Jäi vähän spuuki olo. Koirat eivät reagoineet mainittavasti, joten eivät saaneet mitään vahvaa eläimen hajua neniinsä.
    Oltiin kävelty tovi, niin meidän vierestä, maasta, lähti lentoon metsäkanalintu. Alvis loikkasi salamana täysiä ylöspäin linnun perään. Oltaisiin voitu vaikka saada lintupaistia, mutta hihna loppui kesken. Alviksella on aika lyhyt hihna; se joka katkesi aiemmin juuri ennen kuin piti lähteä Maikun kanssa luolakokeisiin. Alvis näki jäniksen ja ryntäsi perään.... Olen solminut hihnan. On toistaiseksi kestänyt. Meillä käytetään hihnat oikeastaan viimeiseen senttiin asti. Olen kuluneina vuosina ostanut tosi monta hihnaa ja pantaa. Ei voi aina edes sanoa, että kotimainen on laadukasta. Riikan kanssa on yhdestä merkistä kehkeytynyt meille oikein sanontakin. Tällä hetkellä mielipiteeni on, että Topcaniksen hihna on ollut hyvä. Tämä hihna on käytössä Altilla. On kestänyt jo useamman kuukauden ajan. Ja uskoisin, että ulkomaisista Zooleszcz-tuotteet olisivat hyviä. Niitä en ole vielä päässyt testaamaan. Kirsihän osti Darwinille tämän sarjan pannan. Ei ainakaan reklamaatiota ole minulle tehnyt :)

Pentu-uutisia:
Aamupunnituksen jälkeen pienin pentu painaa 390 g ja suurin 498 g.
Kunhan Lasse suostuu auttamaan, niin voisi pennuista ottaa yksilökuvia.

Maikun mieli on alkanut rauhoittumaan. Häntää jo heiluttelee, ja imettää pentuja selälleen. Eikä tarvitse minulle murista joka käänteessä.

Adena kysyy, että voisiko edes vähän aikaa olla pentujen hoitotätinä

Ostin merkkitoppeja. Tällaista sekundaa sain...

Reikiä täynnänsä.
Väsäsin punajuurikakun. Koristeena kookosta.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Tulosta on tullut, mutta välillä se on pienestä kii

Kaisa:
Kirsi kirjoitteli:
"ainiin, mäyriksen ensimmäinen jänis saalis saatu ampumalla"
Hienoa Darwin!

Jänikset alkavatkin olemaan talviturkeissa. Ja koiratkin sen huomaa. Jänikset näkyvät tosi selvästi lumettomassa metsässä.

Sakke (Onnenkäpälän Brain-Wave) oli ollut mäykkyjen pääerikoisnäyttelyissä kymmenestä valioluokan uroksesta neljäs :) Tulos: ERI, VAK4. Ja tuomarinahan siellä oli Iiron kasvattaja, Camilla Hubbe.

Joku tovi sitten rupesin miettimään, että onkohan Maikku jo ansainnut tarpeeksi palkintoja kansainvälisen muotovalion arvoa varten. Tänään kaivelin lippuja ja lappuja paperipinkoista, sekä luin valioarvosääntöjä. Maikku on tainnut saada ensimmäisen CACIBinsa Virosta 3.6.2012 ja viimeisimmän 25.5.2013 Kuopiosta (yhteensä CACIBeja on 5 kpl). Palkintojen välillä pitäisi olla väliä 1 v ja 1 pv. Ei täyty vaatimus ei. Pienestä jää vailinaiseksi. Palkintojen metsästys siis jatkuu mammaloman jälkeen.

Kun koira synnyttää, on tarkkailtava, että ruumiinlämpö alkaa pikkuhiljaa laskemaan normaalille tasolle. En mittaillut Maikulta lämpöä alusta asti, jotta en huolestuisi. Eilen lämpö huiteli vielä suht korkealla. Onneksi tänä aamuna ruumiinlämpö oli normalisoitunut.

Pääsin eilen käymään salilla viikon tauon jälkeen, kun Lasse suostui kuulostelemaan Maikkua ja pentuja. Reuhdoin taljassa koko harkkojen edestä :) Olisi tainnut moni muukin haluta tulla veivaamaan laattoja, mutta en välittänyt katseista. Käytin taljan toista puolta, niin aina toinen henkilö sai olla toisessa päässä. Laitteille meinaa välillä olla liikaakin tunkua.
    Viikko sitten kokeilin ojentajille 10 kilon punnusta. Sain tehtyä melkein yhden toiston. Nyt tein molemmille käsille lähes kokonaiset sarjat. Voimat kasvaa! Kun tein ensimmäisen kerran liikettä ojentajille pienimmällä painolla, 2,5 kilolla, niin minun koko kroppa tärisi, kun en meinannut jaksaa vetää vaijeria mihinkään. Mietin, että ilkiänkö jatkaa liikkeen harjoittelua ollenkaan. Sinnikkäästi olen jatkanut, ja liike kuuluu tällä hetkellä lemppareihini. Parin kuukauden päästä olenkin sitten pystynyt lisäämään painoa nelinkertaiseksi :)
Tässä kuva liikkeestä. Teen harjoituksen yhdelle kädelle kerrallaan.
En tiedä minne vatsalihasten voimat ovat kadonneet. En meinannut jaksaa tehdä niillä mitään.

Sain Lasselta joululahjan ennakkoon. Lahja oli pieni kamera. Nyt voi vaikka lenkille välillä ottaa kameran mukaan. Järkkärin mukana raahaminen on vähän uskaliasta. Tälle pikku kamerallekin on kyllä hommattava joku eksta hyvä säilytyspussukka. Ei haittaa, vaikka metsässä välillä kämähdän maan kamaralle....
Alla joitakin kuvia, joita sain ladattua koneelle. Laitan myöhemmin lisää, kunhan Lasse opettaa minulle kameran ohjelman käytön.


Iiro Riikan trimmissä.

Uunin kupeessa oli kuumat oltavat trimmaajalla sekä trimmattavalla.


Kuumotusta Helkallakin.

Helkan luukkia.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Valoa elämään!

Kaisa:
Lasse viritteli kuisteille valoja ja lyhtyjä. Nättejä ovat :)
Huomioin vain, että lyhtyjen laseja voisi vähän pesaista.

Pennut ovat voineet hyvin. Pitääkin katsoa niiden tämän hetken painot. Isoimmat ovat varmaan kohta jo puolikiloisia mötiköitä! Nimiä olen pikkuhiljaa mietiskellyt. On se aina vaikea päättää, että kuka kukin on.


Tänään pääsen salille, kun Lasse lupasi huolehtia penskoista. Onkin vähän vieroitusoireita, kun taukoa on ollut pakon edessä viikko. Hyvän pakon eli pentusten. Ja jalkatreenitaukoa on ollut kohta sen kaksi viikkoa. Polvet ovat vain vähän paremmat :( Kotona olen pumpannut tankoa Lassen silmien alla. Saapi ottaa tangosta kopin, kun minä hyydyn. On se vaan vaikeaa nostella vapaata tankoa, kun on tottunut, että tanko on kiinni laitteessa. Eli kyseessä on se ystäväni Smith :)


Valoa pimeyteen.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Hei me kasvetaan!

Kaisa:
Pennuille maito maittaa, niin ovat kasvaneetkin hyvin. Maikulla ei vain ole kunnolla hallussa nuo pentujen vessatushommat. Olenkin sitten jelppinyt Maikkua.
    Olin tänään töissä, ja Lasse oli pentuvahtina. En odottanut muuta kuin, että katsoisi, jotta pentuset eivät litisty tai jää kauaksi emosta. Lasse oli ottanut hoitosedän homman haltuun ja oli vessattanut pentuset :) En ole neuvonut Lasselle koko hommaa, mutta näköjään oli yrittänyt!

Tytöt

Pojat

Olemme kohta jo 300 g/kaveri.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Pentusia!

Kaisa:
Viime yö meni Maikun kanssa synnyttäessä. Alku ei ollut helppo. Ensimmäisen tyttösen jalat pilkistivät ulkona tovin, ja välillä ne vetäytyivät sisään. Soitin asiasta Riikalle ja hän käski soittaa Paavolle. Paavo esitti kysymyksiä, ja sanoi, että odota puolituntia ja soita sitten uudestaan. Tässä välissä piti kuitenkin soittaa, kun halusin kysyä, että voinko vetää pentua ulospäin. Sain tähän luvan, kunhan pennun pylly oli ensin tullut ulos. Muutoin jalat voisivat jäädä käteeni. Sain avitettua Maikkua ja pentusta, mutta tässä vaiheessa pennun pää jäi vielä sisään. Pentu jäi sätkimään kroppa ulkomualimassa ja pää vielä sisuksissa. Olipa jänniä hetkiä!
    Seuraava pentu syntyi vasta kahden tunnin kuluttua. Sitten alkoi porukkaa tulemaan nopeampaa tahtia. Viimeinen pentu syntyi vasta yli kolme tuntia toisiksi viimeisestä. Minähän en tiennyt, montako pentua on syntymässä, joten lukumäärä oli arvoitus. Alunperin ajattelin, että pentuja on neljä. Loppu vaiheessa Maikun vatsa kuitenkin paisui aikalailla, ja painoa kertyi 10,6 kiloon saakka. Maikun synnytys kesti yli 9 h.
    Maikku on tomera mamma. Se murisee sekä minulle että Lasselle. Ei uskoisi, kun Maikku on muutoin niin pehmeä luonteinen.

Kävin tässä aamusella ripsien huollossakin. Arvatkaapa meinasinko nukahtaa? :)

Maikkulla on aika tukala olo.


Maikku olisi halunnut synnyttä selällään.

Ensimmäinen pentu.

Sisko (alla) ja sen veli. Tyttöstä sanoin ison talon Elsiksi, kun ei meinannut tulla ulos.


Kuusikko.

Päätin kokeilla pentujen merkkaamista karjavärillä. Ravistin spraypulloa ja sieltä hulahti ainetta käsilleni. Nyt olen minä merkattu...


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Onnea penskoille!

Hyvää syntymäpäivää D-pentueelle! Olette jo 1-vuotiaita :)



Kaisa:
Kuvassa on Sepe :)

Tänään onkin ollut haastellinen ajopäivä, sillä meillä päin ei pahemmin vielä aurat ole liikkuneet. Lassen työmatka oli kestänyt melkein puolitoista tuntia. Kolareita oli kuulemma ollut matkan tukkeena. Soittaessaan Lasse sanoi, että minä en kuitenkaan pääse meidän yhteistien mäkeä ylös. Hän oli päässyt niukin naukin. Kiva oli lähteä yrittämään... Minua ennen mäessä veivasi naapuri, eikä hän päässyt ylös asti. Naapurit hälyttivät auran paikalle. Käänsin auton kotia kohti, enkä edes yrittänyt päästä mäkeä ylös.
     Odotin, että aura kävi jelppimässä. Kuulemma traktorillakin oli ollut vaikeuksia päästä kunnolla liikkumaan meidän teillä! Ei ollut helppoa ajaminen aurauksenkaan jälkeen. Töihin asti kuitenkin pääsin.
    Teen lyhennetyn päivän, sillä Maikulla oli lämpö laskenut aamuun mennessä 36,1 asteeseen. Maikun synnytyksen pitäisi alkaa viimeistään ensi yönä.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Rullaillen

Kaisa:
Luin lehdestä juttua lihaskalvojen avaamisesta ja lihashieronnasta LVI-putken avulla rullaamalla. Asia alkoi kiinnostamaan niin paljon, että lähdin penkomaan lautataapelia. Sieltä löytyi putken pätkä. Ja voi juma! Rullaus sattuu todella, todella paljon! Ei sitä etukäteen tiennyt, että paikat on noin jumissa. Melkein itku pääsi, kun rullailin...mikähän olisi osasen virallinen nimi?

Googletin, lihas on Teres major m. Selkäpuolella kainalon lähellä.
Kuva otettu osoitteesta:
http://www.corpshumain.ca/en/images/Muscles_dos1_120_%28FF%29_en.jpg


Rullasin kaikkia mahdollisia paikkoja. Jospa siitä on jatkossa apua. Tuntuu, että lapojen kireys on vähän hellittänyt. Jos lihakset eivät rentoudu, on varattava hierojalle aika.

Hyvä-paha putki.
Rullailuvinkkejä: http://aequilibria.blogspot.fi/2011/05/putkirullaus-foam-rolling.html

Kävin Lassen kanssa ruokakaupassa Kuopion päässä. Löytyi isompi ruokavalikoima kuin esimerkiksi Siilinjärveltä. Minähän vallan innostuin, ja olisin voinut olla kaupassa vaikka pidempäänkin. Lasse alkoi huomauttelemaan, että voitaisiin jo lähteä. Löysin kaupasta kaikkia uusia tuttavuuksia, kuten piparjuuren, varsisellerin ja latva-artisokan. Hedelmäosastolla oli myös kaikkia minulle uusia juttuja. Olisikohan yksi hedelmä ollut se "dragon fruit", josta kokattiin Junior Master Chefissä? Jollekin nämä voivat olla arkipäivää, mutta minulle eivät. Sanoin Lasselle, että saa Kuopiosta aina tuoda mulle jotakin uutta maisteltavaksi :) Katsotaan, toteutuuko toive.
    Nappasin matkaan varsiselleripussin sekä piparjuuren pätkän. En yhtään tiennyt, että mitä niille pitäisi tehdä. Google toi asiaan selvyyden. Ei kun vaan kokkaamaan!

Saimme Riikan kanssa työntekijältämme, Emilialta, nimikoidut mukit Har-Min synttäreiden kunniaksi. Suuri kiitos Emilialle :)



Maikku paisuu silmissä. 63 vrk ensimmäisestä astutuksesta olisi täynnä perjantaina. Olo tuntuu jo olevan aika tukala.

Osa koirista on pikkuhiljaa oppinut käyttämään koiraluukkua. Alvis ja Maire ovat etevimmät käyttäjät. Maikku on tullut aitauksesta itse sisälle, mutta uudestaan ulos ei enää ole mennyt. Pesonen livahti yksi päivä ulos, kun kana odotti aitauksessa :) Pesosen en kuitenkaan ole nähnyt tulevan sisälle päin. Entä Iiro? Se ei meinaa mennä ulos eikä myöskään tulla sisälle... Iiro on joka asian kanssa sellainen tuumailija :)

Ilta:
Taisi rullailusta olla hiukan hyötyä, sillä salilla kilomäärät nousivat osassa liikkeissä :) Treenasin taljassa yläkroppaa. Kesken kaiken huomasin, että housut liimautuvat polvien kohdalta ihoon. Tunkeeko polvet jotain kuonaa ulos vai mitä? Outoa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Trehvit peruttava kahden viikon ajalta?

Kaisa:
Olen yrittänyt sisäistää ajatusta, että en tapaile Smithiä seuraavana kahtena viikkona. Minun polvet ja toinen päkiä nimittäin ovat liikarasittuneet tai jotain. Välillä vasen päkiä on ollut niin kipeä, pohjeliikkeistä kai, että en oikeasti olisi halunnut kävellä yhtään askelta. Ja polvet ovat alkaneet uhkaavasti rutisemaan. Lisäksi treenipäivinä ne alkavat jäykistymään. Iltasella ennen nukkumaan menoa ne on niin jäykät, että en meinaa päästä polvilleen. Olen hieronut kinttuihin ennen uunin edustalle kömpimistä kylmälinimenttiä. Olo on kuin jääkaudella. Pitää äkkiä pujahtaa peiton alle :)
    Hölkkääminenkin on nyt jäänyt (toivottavasti pelkästään vähäksi aikaa). Olen koirien kanssa vain kävellyt. Ja kaiken tämän jälkeen sanon silti: "Treenaaminen on mukavaa!"
Tänä aamuna metsässä ei olisi edes päässyt juoksemaan, sillä illan ja yön aikana satanut lumi oli tehnyt koivujen oksat sen verran painaviksi, että ne kaareutuivat kapean polun ylitse. Lumia sai huitoa käsillä ja hihnalla ennen matkan etenemistä, jos ei halunnut koko ajan lumikuormia niskaan.

Kun nyt jotain taivaalta tulee, niin meillä on heti sähkökatkoksia. Ei mikään yllätys...

Tähänkö nyt istuttaisin kukkasipuleita?

Iiro auraa itselleen polkuja.


Maikku mammatrimmissä.

56 tiineysvuorokausi menossa.

Painoa on nyt 10,3 kg.




torstai 17. lokakuuta 2013

Synttärit on vietetty ja uunin viereen muutettu

Kaisa:

Har-Min synttäreitä tuli vietettyä. Nyt palataan tavan arkeen, vaikkakin synttäritarjoukset jatkuvat lauantaille saakka. Lapinlahdella on edelleen hirmuisesti tavaraa laittamatta koneelle, ja varmaan tänään tulee taas uusi kuorma. Yritän kovasti saada tavaraa hyllyyn, sekä myös lähtemään Siilin liikkeelle.

Tuli leivottua jonkun verran. Aloitin tiistai-iltana ja pääsin nukkumaan keskiviikon puolella. Aamulla vielä jatkoin väsäilyä. Lasse auttoi hiukan pullien kanssa, kun halusi leipoa itselleen mieluisia. Korvapuustien lisäksi tein pizzaa ja maustekakun. Keskiviikkoaamuna tein kesäkurpitsakakun. Kakun uunistaottamisen jälkeen aloin valmistautumaan töihin lähtöön, ja hoksasin, että työpaikan avain lähti Lassen mukaan Kuopioon, kun lykin sille avainnippua. Lasse nimittäin vei leipomuksiani tarjottavaksi Siilin liikkeeseen. Riikka ystävällisesti kiikutti minulle avaimensa, niin pääsin avamaan Lapinlahden putiikin. Lähiaikoina olen strömssännyt jo kaksi kertaa avainten kanssa. Otanpa tästä lähtiin aivot käyttöön :)

Eilen työmiehet kävivät laittamassa Lapparin liikkeen sivustalle alfalttia. Nyt meillä on liikkeen edustan lisäksi parkkitilaa Matin ja Liisan puolella.

Alvis oli eka koiruus, joka uskalsi koiraluukusta kulkea ihan itse. Sella hoksasi, että laitan niille ruokaa kuppeihin. Hyppi takajaloillaan ikkunan takana ja yritti kertoa, että olisi hänkin tulossa sisälle!

Pakkanen on kirinyt jo kuuteen asteeseen. Ulos pitäisi uskaltautua lenkkeilemään.
Lassen kanssa ollaan muutettu nukkumaan uunin viereen. Taakse ei pääsekään kömpimään, niin kuin muumit tekee talven tullen, sillä uuni on sen verran keskeisellä paikalla. Tälläinen omituinen välihuomautus :)
Onpa ollut ihanan lämmintä öisin! Nukutaanko uunin edustalla koko talvi? Otetaan makkariin vuokralainen? Onhan se pienen yksiön kokoinen. Heh!
Harkinnassa on ollut kukkasipulien tilaus. Jos pakkaset jatkuvat, niin eihän niitä enää saa istutettua...


Kesäkurpitsakakku; makea, pähkinäinen maustekakku kesäkurpitsalla. Pääliosa ei ole mitenkään viehättävä. Siihenhän olisi voinut laittaa vaikka tomusokeria. Ensi kerralla sitten :) Ohjeen mukaan päälle olisi tullut mm. kurpitsan siemeniä.

Liikkeissämme tarjottiin synttäripäivänä mm. korvapuusteja.
Krookukset ja muut pihakasvit sinnittelevät vielä.




keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Hyvää syntymäpäivää Har-Mi

Riikka:

Hittolainen, siitä on jo 9 vuotta, kun pistettiin putiikki pystyyn! Muistan sen  kuin eilisen. Yötä päivää piti laittaa paikkoja pystyyn, että saadaan pidettyä avajaiset tavoiteaikanamme. Muistan jonkun ulkopuolisen maininneen, että kun oli ikkunasta kurkannut edellispäivänä kamalaa remonttikaaosta, oli hän mielessään miettinyt, ettei me päästä tavoitteeseen. Toisin kuitenkin kävi. Niinhän meillä Harmikaisilla on tapana tehdä, vaikka läpi harmaan kiven mennään...

Tänään juhlistamme synttäreitä kahvitarjoilulla. Toivottavsti kahvitettavia riittää. Alkuviikosta olen pistänyt merkille, että kulkijoita on ollut vähemmän. Johtuisikohan syyslomasta?

TERVETULOA KAFFEILLE! Paikalla ollaan klo 11.00 - 17.30. Asematie 11, SIILINJÄRVI

Ps. Meillä on paljon hyviä synttäritarjouksia!


tiistai 15. lokakuuta 2013

Kehonkoostumus

Kaisa:
Kävin tänään kehonkoostumusmittauksessa. Minua on vähän harmittanut, kun en alkuvuodesta käynyt testauksessa. Olisi voinut nyt vertailla tuloksia, kun muutostakin kropassa on tapahtunut.
Kaikki tulokset oli ok. Luustolihastaso on korkea, painoindeksi normaali, rasvaprosentti on normaali jne. Sisäelinrasvan tasosta Risto sanoi, että lukema on tosi pieni. Kuulemma viikottain tekee mittauksia, eikä oikein muista nähneensä vastaavaa tulosta. Elimet siis killuvat sisuksissa ilman laardikerrosta. Risto sanoi lopuksi, että kasvattelet sitten vain lihasta :) Tästä jatketaan!

Mittauksen jälkeen tankkasin pöperöä ja mitäs sitten tein? Helppo arvata. Treffasin ystävääni, Smithiä :)

Mainintaa vielä koiraluukuista. Koirat eivät millään opi käyttämään niitä. Jos pukkaan koirat luukusta pellolle, niin siellä ne jöpöttää niin kauan, että menen raottamaan luukkua. Eivät uskalla itse omatoimisesti sujahtaa luukusta ulos ja sisälle. Aamuin illoin olen jonkun koirakaverin kanssa pitänyt luukkuharkkoja, mutta ei oppi mene perille. Ulkorakennuksessa on jo lämmitys päällä, niin ei viitsi kovin rakoselleenkaan luukkua jättää...

P.S. Aamulla kun rynnistin autolle, niin lähtiessä huudahdin Lasselle, että maassa on renkaan mutteri (pultti se taisi kuitenkin olla). Heitän sen autokatokseen. Lasse huuteli perään, että perkule, et voi lähtee mihinkään ennen kun on tarkistanut renkaat. Lasse laittoi viikonloppuna talviset menokkaat autoihin. Piti sitten odotella vähän aikaa, vaikka ainainen kiireaikataulu painoi päälle. Osanen oli kuulemma Seatista eikä minun menopelistä.



Kuvan lähde

maanantai 14. lokakuuta 2013

Har-Min Royal Canin tarjouksia synttäriviikolle




Lisäksi jaossa pieniä säilytyspönttöjä, kun ostaa väh. 4 kg kuivamuonaa.

Yksi aitaus on nyt valmis

Kaisa:
Yksi aitaus olisi nyt valmis. Kiitos rakentamisessa avustaneille! Sella ja Alvis pääsevät nyt kulkemaan sisälle ja ulos niin halutessaan. On vain yksi pulma; koirat eivät uskalla käyttää koiraluukkua. Minun pitää käydä aina vähän raottamassa luukkua, jotta usakaltavat ponkaista siitä.

Lauantaina annoin aitaukseen Sellalle ja Alvikselle yhden kanan. Sella herkutteli kanasella, ja huomasi sitten, että isohko myyryläinen pinkoo pitkin aitausta. Ilmeisesti aitaus pamahti tulla sen reviirille. Sella pinkaisi elikon perään....ja tietäähän sen miten siinä kävi. Myyryläinen pääsi hengestään. Lisäksi Sella menetti kanan Alvikselle. Tulikohan tehtyä ihan viisain päätös? :)

Altti oli innoissaan, kun vapaus aitauksessa koitti :)


Iiro ja Iiron omituinen ilme.

Kävin eilen yksinäni pinkomassa iltasella. Päätin, että juoksen pidemmälle kuin aikaisemmin, jos vain jaksan. Jaksoin hyvinkin, kun vielä Tehosekoittimen Otto lauleli Podissa oikeesta asenteesta. Kotona ei väsyttänyt yhtään. Mietinnässä onkin, että pitäisikö kymppiä ruveta reenaamaan. En tiedä pystynkö treenaamaan juoksua nyt, kun ilmoitin itseni treenikisaan. Katsotaan, miten rankat saliohjelmat sieltä tulee!

lauantai 12. lokakuuta 2013

Har-Min synttäritarjoukset viikolle 42

Synttäritarjouksia viikolle 42

Royal Canin Fit kissan kuivamuona 2x2 kg 28,20 € (56,40)

Royal Canin 400 g kissan kuivamuonat 2 yhden hinnalla. Edullisin ilmaiseksi.

Royal Canin kissan säilykepussilaatikot 2 yhden hinnalla.

Royal Canin 800 g koiran kuivamuonia 4,90 €

Värilliset nimilaatat kaiverruksella 6,50 € (9,90)

Jyrsijöiden ja kanin irtosiemenseokset -50 %

Kalanruoat -50 %

Linimentit -25 %

Kun ostat Orijen kuivamuonaa väh. 2,27 kg, saat kaupan päälle Orijen makupalapussin.
Arvo jopa 7,60 €.

 

Synttärit ovat ihan ovella

Kaisa:
Ensi viikolla Har-Min liikkeissä on paljon synttäritarjouksia. Tavaraa on tullut paljon ja lisää on tulossa! Ei pidä säikähtää, kun astahtaa sisään Lapinlahden liikkeeseen. Tavarat vähän hyppää silmille... Yritän saada laiteltua tavaroita koneelle ja hyllyyn. Seuraile ilmoitteluamme tarjouksista!
Keskiviikkona Siilin liikkeessä on kahvitarjoilu 9 vuotiaan Har-Min kunniaksi. Tervetuloa!

Eilen meinasi iltalenkillä käydä vähän köpelösti, sillä vasta muutaman päivän latauksen jälkeen käytössä olleet otsalampun akut alkoivat simahtaa. Päätin kesken metsälenkin suunnistaa kotiin ja lenkkeillä loppuosuuden vähän tasaisemmissa maastoissa. Kotiin oli vielä vähän matkaa, kun valo sammui. Loppumatka meni melkeinpä käsikopelolla. Välillä näin edessä Altin kropan valkoiset osat. Lähimpänä minua vilkkui valkea hännänpää. Onneksi en ollut metsän kauimmaisella laidalla. En olisi ikinä selvinnyt kotiin.

Lasseakin on tainnut purra pieni kuntoilukärpänen. On ruvennut rauta nousemaan :) Ja kun mainitsin mainoksessa olleista uusista oluista, niin sanoi, että ei kiinnosta. Minä, että mitenkä nii ei kiinnosta? Maha kuulemma alkaa olemaan liian iso. Viikonlopulle on vielä herkkuja hankittu kunnon kasa. On syötävä kaikki pois, niin eivät jää kummittelemaan. Varmaan sitten molemmat asettuu ruotuun maanantaina.
Käväisin puntarilla. Syömiset ovat tehneet tehtävänsä; kahdessa viikossa painoa on tullut lisää useampi kilo.... Ei ainakaan lihasta :)

Aamun haaste: painia ystäväni Smithin kanssa.