torstai 27. maaliskuuta 2014

Kotimatka IV

Kaisa:
Puola 17.-18.3.14

Kotimatkalla näin jopa Slovenia serpentiinitiet. Minun puhelimesta oli vain akku loppu, niin en saanut napsittua kuvia. Vanhalla kännykällä räpsin jotain. Kuvaaminen oli hankalaa heiluvassa bussissa.








Sain pari kuvaa Tapio Heiniöltä, joten julkasen ne tähän perään.




Puolassa söimme porukalla illallista hotellin ravintolassa. Puitteet oli aikasta luksusta. Ruokailutilassa oli merivesiakvaario, tarjoilijalla oli käsivarrellaan sellainen valkoinen liina jne. Annokset olivat myös hienosti aseteltuja. Minä söin lohta merianturalla.


Siinäpä näkyykin, mihin saavuimme.

Hotellimme

Lenkillä tiirattavaa.


Kirkko

Maire valtasi sängyn. Oli ihan sukkulana. Sain juuri ja juuri vetäistyä päiväpeiton pois.

Aamulenkillä
Aamiainen oli ihan luksusta.

Kaikki oli niin nätisti aseteltu.

Ja aamiaisella oli kokki!



Liettua, Kaunas 18.3.14

Saavuimme Ibis-hotelliin. Hotelli oli hieno, ja mietinkin, että miten sinne otettiin vastaan koiria. Hotellin ilmastointi oli olematon. Yöllä sai hikoilla...

Söimme porukalla hotellin ravintolassa. Töissä oli yksi kokki ja yksi tarjoilija. Palvelu oli todella hidasta. Syöntireissuun upposi aikaa kolmisen tuntia, vaikka esimerkiksi minä olin tilannut vain yhden ruokalajin. Kerttu sai kahteen otteeseen raakaa kanaa. Hän siis söi pelkästään riisiä. Lopulta minullekin tuotiin annokseni...väärää ruokaa. Kokki rupesi tekemään uutta annosta. Sekin oli vääränlainen. Söin sen kuitenkin, kun oli jo sen verran nälkä. Kävin nappaamassa ruoan itse lämpölampun alta, sillä tarjoilija hengaili jossain muualla. Olo oli kipeä, ja olisin halunnut nukkumaan. Kyllähän sinne pääsi sitten puolilta öin...


Odotusta, odotusta, odotusta.

Liettuan ja Viron rajalla 19.3.14


Taasen myyrän kolosia :) Maikku ihmettelmässä.

Koko porukka, paitsi kuvaaja Tapio Heiniö.

Lähdimme Suomea kohti iltalaivalla. Helsingissä oli tiedossa bussin tyhjennys. Tavarat jälleen pakettiautoon ja nokka kohti Orimattilaa. Satun luona koirat ja kamppeet matkan aikana jäätyneeseen Hondaan, ja sitten piti jaksaa ajaa vielä kotiin. Huoh!

Suomi 20.3.14


Facebookista:
Matkanteko meinasi tyssätä, kun tankki ei auennut. Nyrkillä takominen sai aikaiseksi veren tirsumista. Avaimella ronklaamisesta ei ollut apua. Soitto Lasselle. Käski hankkia lukkosulaa tai apua. Ei kun etsimään huoltsikkaa, josta saa l.sulaa. Onneksi löysin sitä ajoissa. Tursotin ympäri tankkia. Lopulta luukku pompsahti auki. Ja poliisisedät parkkeerasivat viereen, niin apuakin olisi varmasti saanut. Ja kotia kohti!

Aamu
Facebookista:
KOTONA! Ei ollut kivaa ajella, kun väsytti niin julmetusti. Onhan tuota taas tullut valvottua kellon ympäri.

Matkatoveri, Kerttu, sanoi loppumatkasta (ennen Suomeen saapumista), että hän saattaa vaikka tirauttaa itkun, kun pääsee kotiin. Mietin, että miten se silleen? Kun itsellä kotikonnut lähenivät, niin minusta rupesi tuntumaan samalta. Kun ohitin Kuopio-kyltin, niin silloin hanat aukesivat...


Kotona Aira tervehti minua niin kuin aina Lassea, vaikka hän olisi ollut poissa vain pienen hetken. Aira pissasi myös alleen. Oli sillä ollut minua ikävä :)

Joitakin tuliaisiakin tuli ostettua.

Lassea jäi heräämistä odottamaan sikari, suklaata ja juotavaa.



36 kappaletta diplomeita on skannattu Kennelliittoon. Siellä ei nyt olekaan ollut valiopuolella ketään töissä, joten valioitumisasiat jäivät odottelemaan käsittelyä ensi kuun puolella.




Bulgarian reissu - täynnä elämyksiä I

Kaisa:
Tämä julkaisu kerkesi jo hävitä. Yritän kirjoitella uudestaan... Nyt ei ole viime päivät olleet minulle suosiollisia.
    Kun julkaisin uudestaan kirjoittamani päivityksen, niin yritin saada matkasarjan osiot esille järjestyksessä. En saa laitettua :( Teidän lukijoiden on nyt hyppelehdittävä numeroiden mukaan, jos haluatte lukea kirjoitukset aikajärjestyksessä. Kuvia sekä kirjoitettavaa on sen verran paljon, että jaan reissukertomuksen useampaan osaan.

Matkalla en päässyt blogiimme, joten päivitykset jäivät näin jälkikäteen tehtäväksi. Matkalla ei lisäksi toiminut kännykkäni. Minulla oli kuitenkin mukana varaluuri, jossa oli koiratutkan kortti. Pääsin siis soittelemaan ja tekstailemaan tällä kapistuksella.

Matka Bulgariaan alkoi 5.-6.3 (ke-to) yönä. Lähdin ajelemaan kohti Orimattilaa. Olin valmiiksi väsynyt, ja huomasin ensimmäisen ajotunnin jälkeen, että minua nukuttaa ihan mahdottomasti. Yritin laulaa radiosta kuuluvien biisien mukana, läpsin itseäni poskille ja vääntelehdin penkillä. Matkalla myös huomasin, että navigaattori oli laskenut ajoaikataulun kesänopeusrajoitusten mukaan. Minulle ei jäänyt oikeastaan yhtään huiliaikaa. Tirsat jäivät haaveeksi.
    Väsymystä voi kuvata hyvinkin tämä: pysähdyin yhdessä vaiheessa happihyppelylle. Kävin kaivelemassa takakontin puolta. Hyppäsin autoon, ja katsoin takapeiliin. Mietin, että miksi näkymä on takaikkunasta niin tumma? Vaikka yö onkin... Hitaasti aivoissa syttyi lamppu...takakontin luukku on auki. Tässä vaiheessa mietin, että ajosta ei tule yhtään mitään. Minulla oli mukana piristettä, niin sen heitin huuleen. Siitä oli onneksi apua.
    Kun pääsin Orimattilaan, niin minun piti ajella vähän niin kuin metsän keskelle. Navigaattori sanoi lopulta, että käänny vasemmalle ja olet perillä. Minä, että ööö. Uskaltaako pilkko pimeässä tuommoiselle pienen näköiselle tielle ajaa? Jos se on väärä tie, enkä pääse kääntymään. Soitto Satulle. Ei vastaa. Päätin käydä katsomassa, miltä seuraava tienhaara näyttää. Satu soitti takaisin. Navigaattori oli neuvonut ihan oikein :) Käännyin takaisin ja pääsin perille.
    Koirien ja tavaroiden pakkaus pakuun, ja matka kohti Helsingin satamaa alkoi. Satamassa piti taas purkaa auto ja roudata koirat ja tavarat bussiin. Tässä vaiheessa Mairen kevythäkin rungon yksi putki jäi käteeni. Per.... ja matka oli vasta aluillaan. Ei voinut mitään.
    Siirryimme aamulaivaan ja matka kohti Tallinnaa alkoi. Kävimme syömässä, shoppailimme ja rupattelimme. Reissussa oli mukana yksi tuttukin. Kertun tapasin jo Moldovan reissulla :) Kaikki muut reissulaiset olivat Suomesta, mutta yksi vanhempi mies oli Virosta.

Ajoreitti: Viro-Latvia-Liettua-Puola  6.3.14.



Ensimmäinen etappi, Puola. Kuva on  hotellin parvekkeelta. Aah! Pääsi nukkumaan.

Bussimme.



Suprasl-hotellin henkilökunta halusi ottaa kuvan joukkiostamme. Kuva on napattu hotellin Facebook-sivulta. Siellä lukee kuvan alla: "We are glad to welcome in our hotel guests from Estonia and Finland with their four-legged friends. We hope to see You soon !"


Kuva on lähtöaamulta. Etualalla Satu ja oikealla Ursula sekä Eija. Matka jatkuu Unkaria kohti.
Kanan maksaa Puolassa ilmeisesti lähellä Jawornikia. Näin Facebook sanoo :) Monessa paikassa myytiin naudanmahakeittoa. En uskaltanut tilata sitä, vaikka kukkarossa ei olisikaan tuntunut mahdollinen lautasen sivuun laittaminen.

Moni kuva on otettu bussin ikkunan läpi. Bussissahan me suuren osan reissua vietimme. Voi näkyä heijastumia ja vauhtiviivoja :)

Puolan kaduilta.

Unkari 7.-8.3.14
Slovakia meni ohi yöllä nukkuessa. Pysyin penkillä serpentiiniteistä huolimatta. Vielä 1 reissupäivä edessä.


Gastland M0

Pihalla oli lintutarha.



Yöllä kopissa oli vartija.
Kevät pidemmällä kuin Suomessa.



Unkarin maisemia bussin ikkunan läpi kuvattuna.




Serbia 8.3.14
Serbian läpi vain köröteltiin.


Iiro ei taida tietää missä onkaan.

Serbian näkymiä.

Aakeeta laakeeta.




Ravintolassa naiset saivat kukan naistenpäivän kunniaksi.


Huoltsikalla mieshenkilökunta halusi tarjota naisreissaajille kahvit naistenpäivän kunniaksi, kuvaa vastaan. Miehet kyselivät, että eikös Suomessa kaikki ole mahdottoman hyvin? Osa rupesi kertoilemaan terveydenhuollosta ja korkeasta verotuksesta.



Matkan aikana näitä sai nähdä todella paljon. Myyrän kolosia nimittäin. Ja mäykythän olivat innoissaan!