Valoa ja selkäjumia

Kaisa:
Kokoelmissani on jälleen uusi otsalamppu. Lasse oli tilannut sellaisen tällä erää Singaporesta. Tehoa ja akkujen riittoisuutta löytyy :) Lamppu, jota viimetteeksi olen käyttänyt, on syönyt pattereita siihen tahtiin, että päätin kulkea pimeässä. Kyllä hanki sen verran on valaissut, että on hahmottanut tutut metsäreitit. Kyllähän se välillä rämpimistä on ollut, kun hankimaastoa ei voi sanoa mitenkään tasaiseksi. Ja jos hihnat on menny solmuun, niin niitä ei ole nähnyt erotella toisistaan.

Selkä on vihoitellut jo viikkojen ajan. Onhan se reistaillut pikku tytöstä saakka. Taitaa nyt olla enimmäkseen lihasperäistä. Aamuisin olen herännyt liian aikaisin, kun selkään on koskenut. Muita syitä heräämiseen: 1. Lasse kuorsaa, 2. Aira pyytää ulos, 3. Maire lähtee viipottamaan pois makkarista->pissahätä.
Olenkin nyt palautellut mieleeni liikunnanopettaja Röppäsen selkäjumppaohjeet. Aamuisin olen pakottanut itseni jumppaamaan muutaman minuutin ajan. Ei kyllä hotsita yhtään, mutta olo on ollut hiukan vetreämpi. Lyhyt jumppakin meinaa jo saada hien otsalle. Ei ole kuntoa ei. Toinen syy: selässä vähän tuntuu...

Varasin ensi viikolle penskoille rokotusajan. Samalla kertaa Maikulta ja Pesoselta otetaan verta rabiesvasta-ainetestiä varten. Jospa vasta-aineita löytyy, sillä testit ovat kalliita! Puhelimessa ollut harjoittelija ei osannut sanoa hintaa. Osaan kyllä arvata hinnan suuruudeen. Kuopion päässä olisi päässyt puolet halvemmalla.

Delbert ja Dark Spark eli Sepe ovat olleet mukana töissä vuoron perään. Ovat päässeet vähän katsastamaan maailmaa. Ollaan matkustettu bussilla ja lapsukaiset ovat saaneet olla asiakkaiden rämplättävinä. Kyllä poikia on jänskittänyt, vaikka ovatkin yrittäneet olla rohkeita. Itkua on kyllä välillä tullut :) Äiteetä ja veikkaa ikävä on ollut ikävä.