maanantai 24. helmikuuta 2014

Synttärilahjatoive

Kaisa:
Ei aina tarvitse olla tavaralahja. Olen aiemmin pyytänyt Lasselta synttärilahjaksi telttaretkeilyä. Kävimmekin telttailemassa silloin Airan kera Rautavaaralla. Meinasin pyytää samaa lahjaa tälle vuodelle. Tutkailin pentunäyttelylistaa, ja vaihdoin toiveen mökkeilyyn Tampereella pentunäyttelyiden merkeissä. Lasse suostui! Jos mukaan lähtisi Elsi ja Eelis. Ja Aira lähtee mukaan seuraneidiksi.
    Jos on ehdottaa vuokramökkiä Tampereelta, niin saa viestitellä. Mökkiin pitäisi saada viedä siis koiria. Ja olisi kiva, jos mökki ei olisi hirmuisen kaukana Kaupin vinttikoiraradasta.

Jyväskylän näyttelyistä ei tullut suurta menestystä. Italialainen Jari Spagna Rosario tykkäsi Maikusta ERI:n verran ilman SA:ta. Omassa luokassaa Maikku sijoittui toiseksi. Iiro sai myöskin ERI:n ilman SA:ta. Nuorten luokassa Iiro sijoittui kolmanneksi.


Maikku ennen kehään menoa.

Elsin hampaat ovat vaihtumassa. Kuvan oton jälkeen hampaita on tipahdellut. Alhaalla edessä on aika paljasta :)


Yks, risti, kaks.

Viilini valmistuminen viivästyi. Valmistui kuitenkin, lisäsin maitoon viiliä ja laitoin kulhon lämmitetyn puu-uunin päälle. Viilin päälle nousi aikaimoinen rasvakerros. Mietin, voiko viiliä syödä, kun sen valmistuminen vähän venähti. Päätin kuitenkin syödä sen ilman rasvaa.


Aikamoisen näköistä.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Mukavaa työpäivää!

Kaisa:
Värkkäsin työntekijöistämme Ninnille ja Emilialle tällaiset tikkarikortit. Anne-trimmaajakin sai hyvän päivän-toivotuskortin Pellon näyttelyreissulla.




perjantai 21. helmikuuta 2014

Yksi tärkeimmistä asioista

Kaisa:
Yksi tärkeimmistä asioista on terveys. Iän myötä sitä on ruvennut arvostamaan yhä enemmän. Viimeistään silloin, kun jokunen vuosi sitten jouduin yhtä-äkkiä sairaalaan. Menin lääkäriin, ja sieltä oli tarkoitus mennä normaalisti töihin. Minut kuitenkin lähetettiin pikimiten taksilla tutkimuksiin sairaalaan. Silloin arjen asiat menivät ihan päälaelleen. Tästä reissusta olenkin aiemmin kertoillut vanhassa, osittain tuhoutuneessa, blogissamme vuodatus.netissä. Terveyttä pitää helposti arkisena, itsestään selvänä asiana. Sitä tulisi kuitenkin vaalia ja huoltaa. Terveyden tärkeyden muistaa viimeistään silloin, kun sairastuu tai jotakin sattuu.
    Terveysasiasta päätin kirjoittaa siksi, että tuttu henkilö joutui vähän aikaa sitten sairaalaan. Häntä on hoidettu ja operoitu. Viimeisimpien uutisten mukaan tilanne ei näytä ihan parhaimmalta. Mietin tuossa, että voisin käydä katsomassa tuttuani, jos se on mahdollista. En ollut puhunut asiasta kenellekään. Riikalta tuli kuitenkin viesti, että kävisimmekö katsomassa tuttuamme? Samoilla ajatuksilla mennään :) Voi olla, ettemme pääse katsomaan potilasta, sillä emme ole verisukulaisia.
Tuttu on ajatuksissa päivittäin. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin; hän kuntoutuu ja kotiutuu.



torstai 20. helmikuuta 2014

Testailuja ja lisää näyttelyitä

Kaisa:
Valmistin jälleen uunijuustoa ternimaidosta. Olin aiemmin päättänyt, että kun teen seuraavan kerran juustoa, niin valmistan lemon curdyä. Pitihän sitä sitten tehdä :) Ohjeen mukaan curdyyn tuli sitruunamehun lisäksi sitruunan kuorta. Raastoin sen toiseksi hienoimmalla raudalla. Sain todeta, että olisi pitänyt raastaa hienoimmalla, ja lisäksi kuorta olisi voinut laittaa hiukan vähemmän. Pidän sitruunan mausta ja esim. kirpeistä karkeista. Mutta haluaisin, että curdy on tasaista tahnaa ilman sattumia ja liian kitkerää makua. Curdystä ei voi kuitenkaan sanoa, että se olisi pahaa. Pitää ensi kerralla kokeilla pienemmällä kuorimäärällä ja saisikohan sen ihan muusiksi vaikka blenderillä. Saako lie blenderin pohjalta pientä määrää kaiveltua poies? Voisi toisen satsin tehdä ilman kuorta. Vertailisi makuja. Netissä näkyikin olevan monta erilaista curdyn ohjetta.


Lemon curd on hyvää uunijuuston ja riisikakkujen kanssa. Ensimmäinen koe-erä on jo melkein syöty.

Valmistin myös etikkaporkkanoita valkosipulin kera. Ovat mahdottoman etikkaisia. Olen sitten huuhdellut porkkanoita vedellä. Muutamia purkkeja pitäisi saada kitusista alas :)

Etikkaiset porkkanat.

Katselin netistä viilin valmistusohjeita. Niitä löytyikin monta erilaista. Yksinkertaisin oli sellainen, että ternimaitoa jätetään lämpimään muutamaksi päiväksi ja siitä pitäisi tulla viiliä. Meillä ei ole lämmitetty puu-uunia vähään aikaan, kun sää on ollut sen verran leuto. Laitoin viilikulhon saunomaan meidän saunomisen jälkeen. Lämpö ei kuitenkaan pysynyt saunassa tarpeeksi korkealla tarpeeksi pitkään. Lisäsin maitoon viiliä. Ei taida auttaa sekään. Pitää kokeilla viilin valmistusta myöhemmin vielä uudestaan. Joidenkin ohjeiden mukaan maitoa kuumennetaan kattilassa ja sitten se jätetään seisomaan. Joihinkin lisätään viiliä ja joihinkin maitohappobakteeria. Pitää valkata ohjeiden joukosta seuraava, mitä testaisi.

Maili ilmoitti tänään, että Bulgarian reissulla koirat voivat saada myös Kyproksen valioarvon. Näyttelyiden järjestäjät ovat saaneet järjestettyä pari näyttelyä lisää. Reissun aikana koirat kisaavat siis todella ahkerasti, kolmessatoista näyttelyssä. Sain tänään täytettyä koirien näyttelyilmoittautumiskaavakkeet ja lähetin ne eteen päin tarvittavien oheisliitteiden kera. Päätin, että Pesonen ja Maikku kisaavat käyttöluokassa. Siinä ei ehkä olisi niin paljon kilpailua. Iiro puolestaan kisaa juniorivoittaja- ja  juniorivaliotitteleistä.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Rokotukset ja passit (sekä hammasharja-asiat) kuntoon

Kaisa:
Nyt olisi kaikki Bulgariaan lähtevät koirat rokotettu, sekä myöskin pikkuinen Elsi, ja rabiesvasta-ainetestituloksetkin hoksasin siirrättää tuloslappusista passeihin. Sellalle en sitä bussipaikkaa saanut, niin Sella jäi rokotettavista pois. Jos joku viime metreillä peruu jonkun koiran lähdön, niin pitää sitten Sellaakin käyttää lääkärissä. Koirillahan olisi rokotukset voimassa Suomen oloissa, mutta reissun takia pitää nyt rokottaa.
    Eläinlääkäri löysi Pesoskan suusta hiukan hammaskiveä. Pitää putsata pois, niin pysyy hampaat hyvässä kunnossa :)

Pitää vielä katsoa mitä Stronghold-tuubeja kaapista löytyy vai pitääkö ostaa lisää. Jos ennaltaehkäisynä laittaisi tököttiä lähtevien niskoihin.

Näin näitä asioita yrittää pikku hiljaa edistää. Lähtöön enää parisen viikkoa. Ja kun kotiudun reissusta, niin muutaman päivän päästä olisi pentunäyttelyt Kouvolassa. Vien Sonjan kanssa näyttelyihin Elsin, Elisan, Eeliksen ja Tyynen. Karjaalta pentunäyttelyihin tulee myöskin Eelis II. Hulabaloota tiedossa :) Pitäisi pentuset siistiäkin viime tinkaan ennen näyttelyihin menoa.








maanantai 17. helmikuuta 2014

Lapin reissu alle vuorokaudessa

Kaisa:
Lauantaina oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaina aamuyöstä lähdimme sinne Pelloon koiranäyttelyihin. Enpä sitten saanutkaan nukuttua. Välillä luin lehteä, että nukahtaisin. Ei auttanut. Kävin katsomassa Putouksen lopun, ja söin Lassen tekemiä sämpylöitä, täytettyjä ja ilman täytteitä olevia. Plarasin Facebookia, ja näytin Lasselle ihania herkkureseptejä. L. sanoi, että syötäisiinkö minun lakritsi-suklaakarkkeja, joita olin ostanut odottamaan treenikisan päättymistä. No niitä sitten mussutettiin. Eikä se uni edelleenkään tullut silmään. Lopulta herätys soi ja aloin valmistautumaan reissua varten.
    Menomatka taittui yllättävän nopeasti. Lapissakaan ei ollut hirveästi lunta ja lämpötila oli nollan kieppeillä. Taisimme pysähtyä vain kerran ennen määränpäätä. Koirahalli oli kivan tilava ja tarpeeksi lämmin. Kylmää ilmaa tuli jonkin verran ulko-ovesta, sillä se oli usein apposen auki.
    Mäykyillä tuomarina toimi norjalainen Per-Harald Nymark. Hän oli rauhallinen ja iloinen tuomari. Karkkareita oli näyttelyihin ilmoitettu 24 kpl.  Jännitystä alkoi olemaan ilmassa ennen kuin pääsin Iiron kanssa kehään. Iiro käyttäytyi junnuluokassa hienosti ja sai ERI:n. Iiro voitti oman luokkansa saaden SA:n. Sittenpä odoteltiin vähän aikaa, jotta pääsimme valioluokkaan asti. Silloin oli Pesosen vuoro esittäytyä. Pesoska on tainnut olla viimeksi näyttelyissä syksyllä, joten tällä herralla on vähän ollut taukoa. Päätin ilmoittaa Pesosen Pelloon, jotta se saa taas vähän tuntumaa näyttelyjuttuihin. Onhan se lähdössä Bulgarian reissulle. Pesonen esittäytyi kehässä mallikkaasti. Toisin kuin aiemmin harkoissa. Silloin se vain haisteli kehän mattoa, eikä halunnut kuunnella minua. Pesonenkin sai ERI:n, ja voitti luokkansa, kun ainoa luokan edustaja oli, saaden SA:n. Siinä sitten Annen kanssa juttelemaan, että auttaako minua paras uros -kehässä. Kävimme vilkuilemassa välillä Annen kehää, sillä aiktaulut näyttivät uhkaavasti menevän päälekkäin. Annella oli mukana Jekku-bichon frise. Anne ennätti auttamaan PU-kehässä. Jopa oli jännää! Iirosta tuli ykkönen ja Pesosesta kakkonen. Iiro sai toisen SERTinsä :) Per-Harald sanoi, että Iiro voitti siksi, kun sillä oli parempi draivi.


Iiro alkukilpailuissa.


Uroksien jälkeen odottelin Maikun vuoroa. Se meni arviointiin toiskesi viimeisenä koirana. Myös Maikku käyttäytyi reippaasti. Punainen rivistö sai jatkoa, sillä Maikkukin sai ERI:n. Tässä vaiheessa Anne oli vähän tulisilla hiilillä. Jekun arvioitnivuoro läheni. Miten Maikun kävisi? Törötimme paras narttu -kehässä, ja kehäsihteeri laukaisee, että muita koiria kehään ei sitten tulekaan. Tuomari kyselee minulta, että mitäs nyt? Miksi täällä ei ole muita? Kun kerran ei ollut muita, niin Maikusta tuli paras narttu. Lopuksi oli ROPin ja VSP:n valinta. Anne tuli esittämään Maikkua. Tuomari juoksutti ja juoksutti meitä, eikä meinannut osata tehdä päätöstä. Minä siinä jo mietin, että kohta Anne karkaa omaan kehääsnä. Kun tuomari oli saanut tehtyä päätöksensä; Iirosta tuli ROP ja Maikusta VSP, niin hän jäi vielä selvittämään asiaa ja kyselemään kysymyksiä, joista kaikista en saanut selvää. Hän kyseli ainakin, että kuka koirat omistaa.

Maikusta ja Pesosesta ei ole kehäkuvia, sillä Annen piti tarkkailla omaa kehäänsä, trimmata koiraa ja auttaa minua. Ja olisi kiva joskus saada ROP-VSP kuvia tuomarin kera :)

Sittenpä olikin Jekun vuoro. Jekulla tuntui olevan virtaa vähän liikaakin. Koiruudesta tuli kuitenkin PU 3 VARA SERTin kera. Ei tarvinnut kotiin lähteä tyhjin käsin.

Jekku ja Anne kehässä.




Jatkokehien alkaminen pikkuisen venähti. Ennen niiden alkua tuli kuulutus, että ne jotka ovat lähdössä kotiin etelää kohti, niin tie on poikki liikenneonnettomuuden vuoksi. Yksi vaihtoehto olisi kulkea Ruotsin kautta, jos koirien madotukset ovat kunnossa. Me siinä Annen kanssa, että voi ei. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia asian suhteen, sillä onnettomuus oli pieni ja sen raivaustöihin ei ollut kulunut paljon aikaa.
 
Iiro oli reipas myös ryhmäkehässä. Jatkossa terrierit ja mäyräkoirat kisasivat keskenään. Vigdis Nymark nappasi Iiron ainoanan mäyräkoirana jatkoon. Palkintopalleille pääsi kuitenkin vain terrierejä. Iiro sijoittui siis kuuden parhaan joukkoon. Kokonaisuudessaan voin olla Iiroon sekä myös Maikkuun ja Pesoseen todella tyytyväinen. Niiden näyttelyurat ovat olleet mielestäni hienot. Ja Iirolla on tulevaiusuus vasta edessä. Katsotaan millaiseksi tämä nuori herra kehittyy.

Näyttelyissä napattu kuva.

Palkinnot rivissä kotosalla.

Menomatkalla olin kysellyt koirilta tuttuun tapaan, että mitä haluavat palkkioksi, jos pärjää näyttelyissä? Aina minun päätelmät eivät ole menneet nappiin. Kerranhan Alvis jäi itkemään pesuhuoneeseen kokonaisen broilerin kanssa, Iiro närppi saamaansa hampurilaista ja jollekin tapaukselle ei maistunut pizza. Kesällä koirille maistui pehmis. Mutta ei sellaista näin talviaikaan ole näyttelyistä saatavilla. Kun menimme näyttelyalueelle, niin ulkona oli hirvenlihakeiton myyjä. Siitäpä löytyi oiva palkinto, jos joku sattuu pärjäämään. :)  Kaikki saivat sitten keittoa. Minä maistoin sitä myös. En olisi tunnistanut, että keitossa on hirveä. Olisin sanonut, että siinä on nautaa. Keiton kylkiäisinä sai juustoa ja maustettua leipää. Iiro sanoi, että leipä on pahaa!

Per-Harald varmaan ihmetteli, kun käveli ohitseni juuri, kun kuvasin soppa-astiaa :)

Kuohuvat oli ansaittu :)




Kotimatkalle ennätin napata autossa kuvan napapiirin rajakyltistä.


Matkalla pysähdyimme Pörröporo myymälään/ruokapaikkaan. Siellä oli vaikka mitä herkkuja. Kalliitahan ne olivat. Päädyin sitten ostamaan vain yhden puketin poron sisäfilettä. Lasse saa väsätä siitä meille jonkin herkkuaterian.


Kotimatka tuntuikin sitten pidemmältä kuin menomatka. Pysähdyimme välillä, jotta Anne voisi ottaa tirsat. Uni ei kuitenkaan tullut silmään. Jatkoimme matkaa. Jossain vaiheessa minä sanoin Annelle, että minä en pysy enää hereillä. Anne sanoi, että nuku vaan, kyllä hän pystyy ajamaan. Sää oli suurimman osan ajasta todella kehno. Satoi kaikkea mahdollista ja tie oli loskainen.

Kotiuduin hitusen ennen vuorokauden vaihtumista. Näköjään Annesta matka ei ollut liian raskas, sillä ennen pihastamme poistumista hän sanoi, että sitten vain suunnittelemaan uutta reissua. Minä totesin, että suunnitellaan vain. Ei minulla oikein ole kavereita, jotka lähtevät tällaisille reissuille.

Ei kun vaan elikoita pikaiseen hoitamaan ennen nukkumaanmenoa. Pöydälle jäi vielä odottamaan paketin avausta Lassen minulle hakema Samsung Galaxy S4 zoom. Päädyin hommaamaan älypuhelimen, vaikka aiemmin olin miettinyt, että ei sellaiselle ole tarvetta. Otan puhelimen mukaan ulkomaan reissulle, niin saan tehtyä sillä päivityksiä. Jos vaan opin pikaseen käyttämään tuota vekotinta. Läppärillä olisi kyllä helpompi kirjoitella. Mutta puhelimessa olisi sitten kaikki samassa: tietty puhelinominaisuudet ja lisäksi kamera ja netti. Zoomia sitten riittääkin :)

Koirat eivät jää lepäilemään laakereilleen. Ensi viikonloppuna Maikku ja Iiro lähtevät mittelöimään Jyväskylän näyttelyihin. Matkaseurana tällä kertaa olisi Sonja.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kyllä minäkin olen vielä täällä:)

Riikka:
Niin, vaikka en olekaan viimeaikoina kirjoitellut blogiin, niin kyllä minä täällä olen ja hengitän:) Olen lueskellut noita Kaisan postauksia ja todennut, että ahkera se pirulauta on. Itsensä tuntee aivan laiskuriksi noita juttuja lukiessa. Hyvä, että Kaisalla energiaa piisaa ja on hommaa.

Eipä siinä, en minäkään laakereillani ole todellakaan maannut, mutta jostain syystä ei vaan ole saanut aikaiseksi istuutua koneen eteen kirjoittaakseen tänne. Olenkohan mitään jorissut sitten koirahierojakokeen. Koe meni hienosti läpi. Pari tilannetta oli missä muisti meinasi pettää, mutta onneksi sain kaikki asiat kerrottua oikein ja koe meni LÄPI!!! Kyllä on ollut semmoinen vuosi tuo viime vuosi, että ei voi kun itselleen hattua nostaa.



Tämmöistä todistusaineistoa tupsahti tulla postilaatikkoon viikolla.
Nyt kun tuosta koerumbasta ja hierojaopiskelusta on päässyt irti niin panostan tällä hetkellä eläintenkouluttajantutkintoon. Pemolla olikin jo lähijakso koirankouluttamisjuttuja.. Nyt en jaksa edes muistaa olenkohan näistäkin jo kirjoitellut, mutta olkoon toisintoa jos näin on päässyt käymään. Helkulia olen opettanut sen minkä olen ehtinyt, juttelin vasta kasvattajan kanssa, että melkoisia duraselkaneja nämä tuntuu olevan:)

Emilia otti Helkasta kuvan ja muokkasi siitä tuollaisen ystävänpäivähenkisen. Ihana Helka!


Minä kun en edeleenkään muista mitään, niin meni myös ohi Mantan 13.2.14 olleet synttärit. Anteeksi Mantuliini. Emilia nappasi Mantastakin kuvan ja tässä tuotos:

Manta täytti jo viisi vuotta. Miten tämä aika kuluu niin nopsaan?! Manta oli pentuna myös aikamoinen veijari ja meni tuhatta ja sataa joka paikkaan. On iän myötä rauhoittunut ja järkevöitynyt. Sitä Helkan kohdalla odotellessa...
Niin ja semmoinen mukava juttuhan tässä on myös tapahtunut, että siskopuoleni Sanna sai lapsen ja minusta tulee hänen sylikumminsa. Sanna & Co kävivät  moikkaamassa kiireistä tätiä Har-Missa:



Eilen illalla Helka söi isoa luuta. Klaru katseli kateellisena vieressä:) Voi mikä ilme toisella.

Juuh, tämmöstä minulle on sattunut ja tapahtunut. Töitähän minä lähinnä pakerran ja olen kiitollinen kun hieronta-asiakkaita on löytänyt vastaanotolleni:) Kiitos siitä!

Tänään olisi kaksi pentukurssia vedettävänä ja sitten kuulemaan Kaimion sanaa.
Su 16.2.2014 Kuopiossa - Luento eläinten kouluttamisesta klo. 16:00 - 19:00
Eläinkouluttaja Tuire Kaimio tulee luennoimaan eläinten kouluttamisesta. Kuinka ihmisiä tai asioita luonnostaan pelkäävä eläin saadaan koulutettua sille vieraassa ympäristössä? Kuinka pelko koulutetaan pois? Miten sammakkoa koulutetaan? Olisiko ilveksestä kotikissaksi? Tuikku the Eläinkouluttaja - hän on täällä tänään!

Tuire Kaimion luento klo 16.00 - 19.00
Hinta: 40 €   Lippuja myös ovelta.

1509761 575852332490735 1163957550 n (kopio)



lauantai 15. helmikuuta 2014

Abeja ja ystävänpäivää

Kaisa:
Penkkaripäivänä ajattelin, että olisi kiva nähdä abeja. Mutta missäpä minä niitä näkisin, kun olen töissä? Päivällä ulkoa alkoi kuulua hirmuinen tööttäily. Kun katsoin ikkunasta ulos, niin rekat olivat Matiskilla. Minulla sattui olemaan kamera mukana, niin menin napsimaan kuvia. Kuvaaminen oli vaikeaa, sillä rekat juuri kaasuttelivat.
    Asiakkaat kertoivat, että abit eivät olleet heitelleet kylillä karkkia. Onko koulun osalta tullut jokin kielto vai onko tämä oppilaiden päätös? Lapset olivat harmissaan.


Kaksi rekallista abeja.



En ole ennen satsannut ystävänpäivään. Nyt päätin tehdä lähimmäisille lahjat. Osa sai myös itse tehdyn kortin. Valmistamani suklaat, kaikki erät, epäonnistuivat, sillä laitoin niihin liikaa nesteitä mauksi. Mm. appelsiinimehua ja kirsikkaviiniä. Suklaat eivät irronneet muoteista pakastuksesta huolimatta. Osa sai lahjaksi siis lusikoitavaa suklaata ja osa ostosuklaata.


En ole ihan justiinsa askarrellut. Tuntui, että ei ole saksien käyttö hyppysissä.

Sellofaaniin vaan!

Lahjuksia. Lasselle väkersin tuollaisen kauluspaitakortin. On ehkä vähän isänpäiväaiheinen, mutta halusin kokeilla tuon askartelua.



Lasselle halusin tehdä ystävänpäiväaamiaisen. En ollut harjotellut mitään etukäteen. Ei niistä keitetyistä nakeista mitään sydämiä saanut muotoiltua. Kiirekin alkoi tulla, kun Lassen piti lähteä kaasuttelemaan töihin. Pitää kokeilla tuota nakkijuttua myöhemmin uudestaan. Päätin sitten lätkäistä kaikki antimet lautaselle. Asettelu siis jäi tekemättä tällä erää.


Sydämiä, sydämiä :)

Aamiaiseksi oli tarkoitus tarjoa myös tällaista omenatäytteistä herkkua. Lasse kerkesi kuitenkin karata töihin ennen kuin sain nämä väsättyä. L. sai mikrottaa illalla oman osansa. Hyvää kuulemma oli. Niin oli. Itse söin puolet tekeleistä. Ja sisusta on täynnänsä tomusokeria :)


Herkkusten sisällä on Riikan ja Teron pihasta poimittuja omenoita. Omenapalat on lämmitetty paistinpannulla ison tomusokerierän, ruokosokerin ja tärkkelyksen kera. Mauksi lisäsin vaniljajauhetta. Täytettä jäi vielä jäljelle. Saisi lisää omenaherkkuja!

Töihin pelmahti tulla lähetti ja toi minulle kukkapuketin.

Kortti kertoi, että lähettäjä on Riikka. Kiitos!


torstai 13. helmikuuta 2014

Treenikisa loppusuoralla, ulkomaat odottavat ja hellan edessä on tullut seisottua

Kaisa:
Minun osalta treenikisa alkaa pikku hiljaa siirtymään loppusuoralle. Kisa-aikaa olisi maaliskuun lopulle, mutta minä lähden sinne Bulgariaan koiranäyttelyreissulle 6.3. Stoppaan kisan siihen, sillä sitten tuleekin kahden viikon treenitauko, ja syömisetkin tulevat olemaan sitä sun tätä. Jos sama toistuu kuin Moldovan reissulla, niin pysähtelemme paljon huoltsikoilla, eikä niissä myydä mitään valmissalaatteja tai edes täytettyjä sämpylöitä niin kuin Suomessa. Huoltsikoilta voi ostaa sipsiä ja limpparia. Kun pysähdymme hotelleille, pääsee syömään hotellin ruoka-antimia. Ja jos lähettyvillä on ruokakauppa, niin voi käydä ostoksilla. Aion ottaa mukaan myös jotain säilyvää ruokaa, mutta ne tulevat riittämään vain osalle reissua. Olenkin asennoitunut jo etukäteen siihen, että menetän osan siitä, mitä juuri olen tavoittanut. Treenit jatkukoon sitten reissun jälkeen, ja kirin kropan kuntoa takaisin :)
    Viikkojen myötä päivittäisen ruoan kalorimäärää on vain kiristetty. Aiemmin kauhistelin asiaa, ja mietin, että miten arkea jaksaa vetää noin vähällä kalorimäärällä? Ja kun pitäisi vielä lenkkeillä ja vetää salitreenitkin! Ja alkaako paino putoamaan hirmuista vauhtia? Ei ole alkanut. Paino on suunnilleen samoissa lukemissa kuin ennenkin. Ei uskoisi! Nyt kalorimäärä on noin puolet siitä mitä normaalisti olen syönyt. Näin se kroppa vaan tottuu kaikkeen.
    Yhdessä vaiheessa olo oli kuitenkin ihan voimaton, ja otinkin sitten yhteyttä kisan järjestäjään. Sain pikaiseen vastauksen ohjeineen miten toimia. Lyhyesti sanottuna: Tarvittaessa ruokamäärää voi nostaa hetkellisesti ja viikonloppuisin voi tankata hiilareita. SOKERILLA EI SAA HERKUTELLA! Se pistää insuliinitasot heittelemään, ja siis kropan sekaisin. Olen pyrkinyt noudattamaan ohjeita. Kun ei vain syö herkkuja, niin himo menee ohi ja pysyy poissa. Mutta hormonit tekevät tepposiaan ja välillä haluaa ahmia ihan mitä vain kaksin käsin. Varsinkin niitä herkkuja :)
    Kun kisa on ohi, niin minua odottaa kaapissa mm. ihanainen suklaarasia. Nyt olen herkutellut mm. mustista pavuista tehdyllä kakulla. Ohjeen mukaan tehtynä kakusta tuli hiukan mauton ja kuiva. Tuunasinkin kakkua vielä jälkikäteen. Kostutin sitä kahvilla ja lisäsin päälle marjoja.


Kakun pääraaka-aine; mustat pavut.

Ei papukakku sokeri-rasvaherkkuja peittoa, mutta tälläkin pärjäilee :) Välissä omenasosetta ja päällä kookosvaahtoa, kaakaonibsejä ja pakasteesta napattuja vadelmia.
Ihan hyvvee :)

Hellan edessä on todellakin tullut vietettyä aikaa. Jos Lasse kokkaisi minulle välillä, niin pestin siirtäisin välittömästi hänelle. Vaikka kalorimäärä on alhainen, niin silti ruokaa uppoaa sisuksiini aikasta paljon, ja usein. Monta monituista kertaa päivässä. Onhan se mukava syödä :) 
Kana- ja kalapaketteja saa siis paistella yhdellä kerralla useamman puketin, jotta ei tarvitsisi ihan joka päivä tehdä työeväitä.
    Leipomisinto on edelleen päällä. Kohta pitää kuitenkin stopata tuon kanssa ja hypätä sohvalle. Nyt telkkarin "katsominen" on se kuuntelua, kun itse olen keittiössä. Tänä aamuna vielä tein herkkusia huomista ystävänpäivää varten. Ja aamulla meinasin kokata Lasselle aamiaista, jos se ei kerkiä karata töihin ennen ruoanlaittoani. Facebookin kautta löytyi niin monta kivaa reseptiä, että niistä riittää jollekin toisellekin Lasselle tarkoitetulle kokkailukerralle. Tälläkin kertaa yksi raaka-aineista on nakki :)

Hillot (tai mitkä lie) ovat testin alla. Valmistin nyt kuumentamattomia satseja, niin mukana on myös alkoholia. Valmistin koe-eriä ns. tuoreista taateleista, kaupan kirsikkahillosta (koska unohdin tilata ne kuivatut kirsikat, eikä kaupoista ole löytynyt mitään säilykekirsikoitakaan) ja Kirsberry-kirsikkaviinistä. Tämä tuotos on todella hyvää!

Siellä Kirsberry muhii.



Aamun kaurapuuro vähän erilaisessa muodossa; mikrokakkusena. Välissä omatekoista hilloa. Maistui!

Aiemminhan tein myös niitä etikkasilakoita. Ne ovat ihan ok, mutta kyllä tarvitsevat lisuketta rinnalle. Ja kaupan maustesillit ovat parempia. Voisi kokeilla joskus uutta kalasatsia. Pitää miettiä uudestaan tuota maustamispuolta.

Etikkasilakkaa. Maitopohjainen kastike pehmentää kalan makua. Tässä lisänä maitorahkaa mausteilla; mukana ainakin sinappia, tilliä, suolaa, sitruunamehua ja pippuria.


P.S. Sanoin aiemmin koiranäyttelyreissun järjestäjälle, että odotan hetken, jotta seuraan, voiko Altti lähteä reissuun mukaan, kun sillä on ollut niitä iho-oireita. Maili oli antanut ison koiran paikkani jollekin toiselle ilman, että kysyi minulta, otanko isoa koiraa mukaan. Vähänkö on suututtanut ja harmittanut. Mietin myös, että jos reissu alkaa näin, niin miten se päättyy? Maili oli jopa valmis palauttamaan maksamani rahat. Päätin kuitenkin, että lähden reissuun. Toivon tietysti, että matkasta tulee mukava. Ja tiedän jatkossa, että varaan heti etukäteen suunnittelemani koirapaikat.


perjantai 7. helmikuuta 2014

Hih! -hella vetää puoleensa

Kaisa:
Nyt on suuri kokkailuvimma päällä. Jossain vaiheessa se taas hyytyy ja syön yksinkertaisemmin. Mutta hyödynnän nyt innon, joka minussa on.

Tein lisää suklaata.

Muottisuklaissa on makuna punssi, mantelivoi, cashewpähkinä, rusina, raakakaakao, kaakaovoi ja kookos.
Punssin tilalla pitäisi olla rommia. Soitin Lasselle töihin, onko sillä rommia. Ei ollut.

Levysuklaassa puolestaa maistuu juustokakku-mustikka hera karpalon kera.

Lasse kävi täyttämässä leivontavarastojamme. Kohta tavarat eivät mahdu mihinkään. Toivalasta löytyi sellainen putiikki kuin Reaalimarket. Siellä on moni tuote halvempaa kuin nettikaupoissa.

Tässä osa uusista leivontatarvikkeista. Vasemmalta: raakakaakaojauhe, kilo kaakaovoita ja paahdettuja kahvipapuja.

Vinkkasin vähän aikaa sitten Lasselle, että voisin juoda jotakin laadukasta kahvia, kun sitä niin vähän yleensäkin juon. No ei mitään etsintöjä olla keritty tehdä, kun tuli Reaalimarketin innoittamana puhetta kahvipavuista. Lasse puhui jo raakojen paahtamisesta. Erikoislaitteethan sellaiseen tarvitaan. Minä siinä pohdin, että milläs pavut jauhetaan. Lasse hokasi heti, että meillähän on kahvimylly. No niinhän se tosiaan on. Ollut koristeena jo pitkän tovin. Lisättiin ostoslistaan siis paahdetut kahvipavut.

Voi miten hyvä tuoksu kahvipapupussista tulvahti, kun pussin avasi.

Kahvimylly pääsi testiin.

Ja kyllä se toimii! Tästä viikon viimeisiin treeneihin illalla pikku boostit :)

Joulun alla päätin, että joku päivä valmistan etikkaisia silakoita. Eilen kävin kaupassa, jossa oli tuoretiski. Ostin siis tuoreita silakoita. Illalla kun plarasin kansiosta reseptejä, niin kaikissa liokkeena oli tavan etikka. Ja meiltä se olikin loppu.... Päätin silti valmistaa kalaset (pienen koe-erän) ja valikoin kaapista valkoviinietikan. Lisäsin liemeen sokeria, suolaa, roseepippureita, ruohosipulia ja tuoretta inkivääriä. Tilliäkin olisin laittanut, jos sellaista olisi ollut. Loput ostamani silakat kypsensin uunissa.
    Aamulla maistoin silakkaa. Etikan maku oli mielestäni liian mieto. Mietin, että lisäänkö valkoviinietikkaa vai käynkö ostamassa ennen töihin menoa tavallista etikkaa ja lisään sitä kaloihin illalla. Lisäsin valkoviinietikkaa ja kävin ostamassa väkiviinaetikkaa. Lisään sitä illalla liemeen, jos makua ei vieläkään ole tarpeeksi. Ostin myös tilliä.
    Vertasinpa tuossa tuotteiden etikkahappopitoisuuksia. Valkoviinietikassa se on 6 % ja ostamassani etikassa 10 %.

Siellä ne kalaset makoilee.

Kun kalaset oli lykätty purkkiin ja uuniin, niin seuraavaksi tein perunapohjaisen kasvispiirakan. Laitoin siihen mitä mieleen juolahti: parsaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, pinaattia, punasipulia ja juuston jämät. Ostin säilykkeenä artisokan sydämiä. Laitoin myös niitä piiraaseen. Nesteen sekoitin munien joukkoon ja kaadoin piirakan päälle. Hyvää! Ei tarvitse koko ajan syödä parsaa siltään, raakana ja kypsänä.


Uusimmat maut suklaan valmistukseen sekä muuhun leivontaan. Kirsikkaista juomaa ja rommia. Alkon myyjän suosituksesta Lassen mukaan oli lähtenyt tuo kyseinen rommipullo.