Ostin koirille muutoin kokonaisia kanoja, mutta päät uupuu. Jälkikäteen hoksasin, että olisinhan minä nekin voinut erikseen ottaa mukaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Niin kuin arvelinkin, suurin osa koirista ei innostunut kanasista noin vain. Iiro oli ensimmäisten joukossa, joka alkoi herkuttelemaan tuoreilla antimilla. Ibeille annoin kanat sisälle. Jälki oli myös sen mukaista; höyheniä ympäriinsä ja kanojen syömiä jyviä koirasohvan uumenissa...
Altti on uusien ruokien suhteen oikea vastarannan kiiski. Eilen oli suostunut syömään kanaa, kun muuta ruokaa en ole tarjonnut. Kanalta oli hävinnyt sisustaa ja koivetkin olivat hävinneet :)
Aira puolestaan on kanojen perään. Juuri sinne peräpuolelle. Haju on karmaiseva, kun Aira tulee ulkoa sisälle syöntireissun jälkeen... Ei ole joka yö saanut nukkua meidän vieressä.
Minulla ei ole tietoa, että kun heitän koiralle kanasen eteen, niin milloin pitää antaa ruokaa seuraavan kerran? Tätä asiaa pitää vielä selvitellä, sillä eräs barf-asiantuntija ei vastannut tähän kysymykseen. Maikun tiineysruokintaa antoi kyllä vastauksen.
Lasse otti kännykällä kuvia Iiron touhuista:
 |
| Mikähän tää on? |
 | |
| Täähän on oivallinen herkku. Sitten kananen sai kyytiä! |
 |
| Sanoitko jottain? |
 |
| Minun, minun, minun! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi:)