Filemon lähti maailmalle ja Riikan panikointia.

Kaisa:
Eilen koitti se päivä, kun oli aika viedä Riikan kanssa Filemon Helsinkiin. Aamulla aikaisin ylös ja lenkille. Sen jälkeen muut aamuhommat.

Iiro ja Filemon ennen eroa.

Hain Riikan kotoansa ja sitten ajeltiin Kuopion rautatieasemalle. Junamatka meni nopeasti ja leppoisasti. Filemon ei ollut moksiskaan; leikki ja nukkui.

Tirsat, niin jaksaa taas.

Kun päästiin perille, meillä oli reilu tunti aikaa ennen kuin saksalaisen Anikan bussi saapui lentokentältä juna-asenman luokse. Kävimme kiertelemässä Filemonin kanssa. Katsoimme, missä on ravintola, jonne aioimme mennä myöhemmin syömään. Lisäksi kävimme Eduskuntatalon portailla.

Siellä niitä päätöksiä syntyy.

Riikan sanoin: "Lasikaupunki."

Kierroksen jälkeen palasimme juna-asemalle odottelemaan Anikaa. Kun koitti aika, jolloin bussin olisi pitänyt jo olla paikalla, ei Anikaa näkynyt. Lopulta laitoin hänelle tekstarin, että onko hän juna-asemalla. Kuulemma on, pääovella niin kuin sovittiin. Ei ollut. Lähdettiin Riikan kanssa katsomaan muilta ovilta ja lopulta viimeisellä vaihtoehdolla tavattiin.
   Riikan kanssa kun ei tuota kielipäätä niin hirmuisesti ole, niin vähän jännitettiin, että mitä keskustelusta tulee. Anika oli iloinen, reipas ja puhelias, joten ei ongelmaa ollut, vaikka kaikki sanat eivät kohdilleen menneetkään. Anika ihastui Filemoniin ja Filemon Anikaan.

Leikkituokio. Annoin Filemonille mukaan lelun, jossa on tuttuja tuoksuja.

Juttelimme Filemonista ja vähän muista koirista. Anika sanoi, että Filemon ei jää nimeksi, vaan antaa tilalle jonkin perisaksalaisen nimen, kuten Horst. Puheeksi tuli myös Suomen sää. Anikan mukaan Helsingissä oli kylmä. Minulla oli kuuma... Anika sanoi, että heillä päin on lämmintä 25 astetta. Me puolestaan kerroimme jo sataneesta lumesta ja yöpakkasista. Anika kauhisteli asiaa :)
    Lopulta tuli aika jättää hyvästit, ja Anika sanoi, että heille saa tulla käymään. Jospa vaikka joku päivä tapaisimme vielä Filemonin. Riikka alkoi pillittämään ja minunkin oli patojen aukeamista vaikea estää.
    Lähdimme eri suuntiin, Anika ja Filemon katselemaan kaupunkia ja myöhemmin kysymään, pääsisivätkö yhdessä johonkin ravintolaan, Riikka ja minä suuntasimme Ateneumiin. Olin ehdottanut Riikalle, että kävisimme Helsingissä museossa tai taidenäyttelyssä. Normaalisti, kun menee pääkaupunkiimme, minulla on mukana liuta koiria ja päämääränä ovat koiranäyttelyt. Silloin ei oikein pääse kiertelemään minnekään. Ei ole aikaakaan. Toinen vaihtoehto on, että menee vain Helsingin halki satamaan ja matka jatkuu ulkomaille...koirien kera :) Olisimme halunneet käydä Luonnontieteellisessä museossa, mutta koska oli lauantai, niin se ei ollut meidän aikauatuluihin sopivan pitkään auki. Siitäkään ei olisi ollut hyötyä, että olisimme menneet Helsinkiin aiemmin, sillä kainalossa keikkui Filemon. Sitä ei olisi huolittu luonnontieteelliseen, vaikka eläin onkin :)

Näimme suurta, arvostettua taidetta. Ja sananmukaisesti suurta. Taulut olivat kooltaan isoja. Tässä Akseli Gallen-Gallelaa.

Metsot taistossa.

Van Gogh

Haavoittunut enkeli

Näyttelyyn oli vapaa pääsy. Syykin selvisi sen jälkeen, kun alakerta oli koluttu läpi. Ylin kerros oli remontissa ja sen alla olevaan kerrokseen oltiin vasta kasaamassa uutta näyttelyä. Kulttuuriosio jäi hiukan tyngäksi. Päätimme, että emme lähde enää toiseen paikaan, sillä Anikan kanssa oli kulunut enemmän aikaa, kun mitä siihen olimme varanneet. Menimme syömään Tapas Friakseen. Olin kysynyt Riikalta ennen reissua, että onko tarpeen tehdä pöytävarausta. Ei kuulemma. Ravintola oli kuitenkin buukattu täyteen. Siinä pohtimaan, että mitäs sitten? Pääsimme kuitenkin jonotuslistalle. Menimme Vltavaan, tsekkiläiseen ravintolaan, siiderille ja odottelemaan soittoa vapautuvasta pöydästä. Hyvä, että ehdimme istuutua, kun Riikan puhelin soi. Siiderit piti huitaista melkein Pohjanmaan kautta ja mennä takaisin espanjalaiseen ravintolaan. Meillä oli jo hauskaa, sillä ei oikein tule juotua nykyään tuota alkomahoolia :)

Olin etukäteen päättänyt syödä naudan maksaa. Riikka päätyi maissikanaan.

Ruoka oli hyvää. Jos saa sanoa, mutta, niin sanon. Tuon maksapalan alla oli vielä kaksi lisää! Sitä oli siis todella paljon. Osan tilalla olisi voinut olla vaikka lihaa. Ruoka tosiaan oli maistuvaa, niin kaikki kyllä meni hyvin alas :) Ja kokki oli toteuttanut toiveeni, kun sanoin tarjoilialle, että haluan hyvinkin kypsää maksaa.

Ravintolareissun jälkeen oli aika mennä katsastamaan, että mistä bussi lähteekään kotia kohti. Kun pienen harhailun ja neuvonnan jälkeen löysimme oikean paikan, kello oli jo lähemmäs 18.30. Emme siis kerinneet enää kierrellä missään, sillä oli aika hypätä bussiin, Onni Expressiin. En ollut aiemmin kuullut koko bussiyhtiöstä. Bussissa oli vain kourallinen ihmisiä. Matkan varrella selvisi, että kuski ajaa reittä ensimmäistä kertaa. Hän ajoi harhaan kahteen otteeseen, ja kyytiläisten oli neuvottava, että minne hänen tulisi ajaa. Kuski ajoi mm. Kuopion keskustan ohi, niin piti kääntyä takaisin.
    Kuuden tunnin bussimatka oli lopulta ohitse. Sekin kyllä meni nopeasti, sillä Riikka nukkui oikeastaan koko matkan ja minä suurimman osan. Sai olla penkeillä pitkälläänkin, kun auto oli tyhjillään. Jäljellä oli Riikan heitto kotiin ja kotiin ajaminen. Mukava reissu oli, vaikkakin haikea.

P.S. Iirolle tuli jälleen astutuskysely. Tällä kertaa Venäjältä. Katsotaan, ollaanko asioista samaa mieltä :) Jippu-mäykky kävi tällä viikolla treffaamassa Iiroa, sillä se ei tiinehtynyt alkuvuoden astutuksessa. Pohjoisessa jännätään, että tuleeko vauvoja tällä kertaa.

Riikka:
Kaisa kiteyttikin meidän hienon Helsinginreissun tuohon, joten enpä siitä muuta voi kommentoida kuin että kivaa oli. Arjesta on hyvä välillä hypätä ja viettää laatuaikaa systerin kanssa:)
Omassa elämässä puntti tutisee. Eläinkouluttajannäyttöpäivä lähestyy. En olisi uskonut, että alan jännittämään sitä jo näin kauaa aiemmin. Teenhän sitä työtä kuitenkin päivittäin ja olen tehnyt jo useamman vuoden ajan. Oman jännityspanoksensa siihen tehnee Tuire Kaimio. Henkilö jota olen fanittanut tosi kauan ja arvostan hänen tekemään työtään eläinten parissa. Hän on yksi heistä, joka on ottamassa tutkintotilaisuutta vastaan ja arvioimassa minun tekemisiäni.  
Eipähän tässä enää voi kun luottaa siihen, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan (niinhän ei kyllä ikinä mene,mutta luovuus ja ongelmanratkaisutaito on plussaa).. Ensiviikon siis jännitän ja tämä suuri päivä koittaa 13.10:) Huih!