lauantai 17. tammikuuta 2015

Ilon ja surun aikaa

Kaisa:
Milloin ne pennut syntyy?


Gilbertistä Airan peti on aikasta mukava.

Gilbertille olisi tulossa katsojia. Ja toinen kyselykin ilmaantui. Pääsisi velipuolten kaveriksi.
Katsotaan minne päin G. muuttaa.


Mäykyiltä on normaalisti tullut maitoa ainakin viikko ennen synnytystä. Airalta ei. Asia huolestutti minua, ja varauduin maidonvastikkeella. Airan maito kuitenkin laskeutui eilen illalla. Huudahdin yksikseni, että maitoa tulee! Aira luuli, että Lasse tulee kotiin, kun hän oli Kuopiossa pelailemassa. Aira kirmasi iloisesti ovelle. Aira alkoi myös tuijottelemaan peräpäätään, nuoli itseään ja minua ja siristeli silmiään. Synnytys alkoi! Siinäpä ne oireet sitten olikin. Lämpö ei alkanut nousemaan. Ajattelin jo, että lauantaina on mentävä klinikalle. Tuli nukkumaan menon aika. Nukuin muutaman tunnin, ja menin sitten Airan luo. Sähköt katkesivat yöllä, joten otsalamppu piti ottaa käyttöön. Lämpötila ei ollut noussut vieläkään. Tunsin, että vatsa kovettui välillä. En sinänsä nähnyt Airassa supistuksen merkkejä. Kului tunti ja Airan poltot alkoivat. Kun supistuksia oli tullut jonkin aikaa, sanoin Lasselle, että pitäisikö viritellä valoisa paikka? Sellainen tehtiin, ja Aira alkoi synnyttää. Ensimmäisen pennun, uroksen, kohdalla kaikki ei ollut hyvin. Navan kohdalta työntyi iso määrä suolia ulos. Pentu syntyi elävänä. Otin yhteyttä Paulaan. Lähetin hänelle kuvaekstarin ja keskustelimme sitten asiasta. Päätös oli sellainen, että pentu on parasta lopettaa.


Pennun suolet näkyvät sikiöpussissa.

Kello oli melkein 5.30, ja toinen pentu syntyi. Pieni uros, joka ei halunnut syödä, sillä hengitysteihin meinasi jäädä nestettä, vaikka heilauttelin pentua pää alaspäin ja imin nestettä pois. Seuraava pentu alkoi syntymään. Ulos tuli vain pieni osa pussia. Polttojen välillä meni aikaa ja osa supistuksista ei ollut kovin voinakkaita. Mietin, että jaksaako Aira punkea pentua ulos? Tiesin entuudestaan, että tunnin voi odottaa. Maikun kanssa oli aiemmin sama juttu. Meni tunti ja Aira puskettua isoimman pennun, tyttösen, ulos. Meni puolisen tuntia ja hujauksessa syntyi viimeinen pentu, tyttönen. Nartun istukka jäi vielä Airan sisään ja seuraavaan supistukseen meni aikaa. En halunnut ruveta repimään mitään ulos, vaan ajattelin, että kalvot voi poistaa ja röörit tarvittaessa putsata. Pentu kömpi tissille. Napanuora antoi sen verran periksi. Sitten vain odoteltiin.

Kolmen kööri.

Airan turkkia on siistittävä jossain vaiheessa. Ja etuosan karvat on nyytitettävä. Pentuset eksyvät niihin.

Annoin Aukustiksi ristimälleni pojalle Muusan pakastettua maitoa. Pentunen ei suostunut imemään pullosta, niin annostelin suuhun pieniä määriä ruiskulla. Pentu nieli maidot. Toistin tämän myöhemmin. Sitten huomasin, että Aukusti imee jo ihan itse :)

Aukusti



Sähkötkin tulivat lopulta takaisin. Ei tarvitse kynttiöitä ja muita valon lähteitä viritellä. Ainakaan vähään aikaan...


Sitten vähän muuta. Ostelin jouluvaloja alennusmyynneistä. Koiratkin saivat omansa :)

Kaunis sydän.




Meidän pihaan on tainnut tipahtaa enkeli.



Aiemmin kerroin, että meillä on pian aikamoinen vanhusten talo. Ostin Koiramäen seinäkalenterin, ja ajattelin tehdä kuvista tauluja. Yhden kuun kohdalla on vanhuksia :)

Pitäisi hankkia lisää kehyksiä.

4 kommenttia:

  1. Siis 2 tyttöstä ja 1 poika onnea. Paljonko painoivat? Kuinka Aira voi ja tuleeko maitoa jo hyvin?

    VastaaPoista
  2. Juum 2+1. Eka punnituksessa painot olivat 82-135 g. Aira meinaa höösätä pentujen päälle vähän liikaakin. Voisi vaikka nukkua enemmän :) Minä sitä myöten myös! Maitoa tulee.

    VastaaPoista
  3. Onnea kyllä on mukavaa kuinka tuo vauvakolmikko muuttaa sen luonnetta , rauhottuuko ja antaako vauvoihin koskea.

    VastaaPoista
  4. Antaa koskea. Seuraa tarkasti, jos pennun ottaa syliin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi:)