sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Syvää pohdintaa ja 7-vuotissynttärit

Perjantain ohjelma ei mennytkään niin miten olin sen suunnitellut. Adena loukkasi myöhään torstaina jalkansa, joten perjantaina kiiruhdettiin Kuopioon eläinlääkärille. Nivelsiteet ovat entiset. Lisäksi koiralla todettiin sydämessä iän tuomaa vikaa. Vaikkakin vika on eläinlääkärin mukaan tullut hiukan liian nuorena. Viime vuoden loppupuolella ei eläinlääkäri ollut sanonut mitään sydänvaivoista! Tässä onkin Riikan kanssa sitten pohdittu, että korjautetaanko jalka vai onko Adenan aika mennä. Adena on nyt kipulääkkeillä, sillä leikkausaikoja ei ollut eläinlääkäreiltä saatavissa kuin ensi keskiviikoksi. En minä Adenasta haluaisi luopua, mutta en sille suuria lääkityksiäkään halua. Koira ei tarvitse vielä lääkkeitä, eikä sitä ajankohtaa tiedä, että milloin sitten lääkitykset pitäisi aloittaa.
    Perjantaina ennätin töihin vasta iltapäivällä. Aamupäivän trimmin peruin, mutta russelin trimmasin iltapäivällä. Juttelin juuri eläinlääkärin kanssa puhelimessa, kun asiakas tuli (tuntia liian aikaisin). Puhelun loputtua olikin sitten itkussa pidättelyä. Tuli trimmi kuitenkin hoidettua, ja asiakkaan kanssa juttelin koirien sydänvaivoista, sillä hänen edesmenneellä koiralla oli ollut sydänsairaus.

Sella täyttää tänään 7 vuotta! Alla olevasta kuvasta näkyy, että harmaata naamaan pukkaa. Virkeä on kuitenkin. Tänään käytiin kaksistaan hölkkälenkillä.

Olen kokkaillut paljon tänä viikonloppuna; tein leivän, munkkeja (Lasse teki siman) ja kilon jauhelihamurekkeen, valmistanut uunissa kesäkurpitsaa, porkkanoita ja myskikurpitsaa, keittänyt kananmunia sekä keittänyt myöskin porkkanoita ja punajuuria hunajahöysteellä, tehnyt kaksi erilaista salaattia ja kuumentanut erilaisia marjoja. Eiköhän ole ensi viikolle syötävää. Ei tarvitse joka päivä hellan edessä seisoskella.

P.S. Iiron veikka, Starwire Talk To The Hand, oli ollut Hyvinkään pentunäyttelyissä VSP. Tuomarina oli toiminut Saija Juutilainen. Ja penskojen iskä on valloittanut mualimata. Titteliä on pukannut. Ja huomasin, että koiruus on ollut kahden viikon sisällä  kaksi kertaa BIS! Viimetteeksi Tanskan mäykkyerkkarissa.


Necronomicon Nordic Blue eli Sella.


Kohoaakohan se munkkitaikina?

Munkit ovat vielä ilman sokeria. Kokeilin tehdä myös pari munkkipossua.

2 kommenttia:

  1. Kyllä tuo koirien sydänviat ovat kurjia. Meidän Cuculla oli melkein vuodenvanhasta osti sydän sivuääniä. Eläinlääkäri kuunteli sitä aina käydessämme ja totesi sen. Koskaan se ei kovin pahentunut ja eli kumminki 12 vuotiaaksi. Sitten sen yleiskunto romahti ja lääkäri sanoi ettei ole enään eläjäksi. Ukko-kulta oli kauan sairaala reissulla oman pumppunsa vuoksi. Cucu lopetettiin vuorokausi ennen kuin pappa tuli kotiin. Cuku oli oikea pappan-koira ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi:)