Itikoiden viihdytystä

Kaisa:
Välillä kun on niin kiirusta, niin koirien harrasteet jäävät aikasta vähälle. Nyt olen yrittänyt panostaa tähän puoleen.  Eilen päätin vielä, oikeastaan yön puolella, mennä itikan syötiksi vetämään perässäni veristä sientä eli tekemään lyhyen jäljen aloittelevammalle koiralle. Vaikka verijäljestä tuli lyhyt, niin se vaikutti hiukan haastavalta, sillä matkan varrella näin jäniksen kakkoja, neljä jänistä ja hirven jäljet. Lisäksi jälki hypähti ojan yli. Veristä sientä ei uiteta ojan vedessä, jotta hajut eivät lähde virtaamaan valtoimenaan.
    Aamulla ennen jäljestämään lähtöä piti sitten päättää kuka lähtee töihin. Meinasin ottaa Mairen, mutta päädyin Elsiin. Silti vaikka jälki oli jo kymmenisen tuntia vanha. Elsistä veren haju oli todella jännittävää. Jäljellä etenemisestä ei meinannut tulla mitään, sillä touhu oli niin jännää.

Elsi miettii, että onpa tämä jännää!

Itikoita sain ahkeraan hätistellä ja läimiä, kun koiruus nuuhkutteli maata. Hoksasin aika pian, että jälki oli Elsille kuitenkin liian pitkä. Autoin koiraa välillä. Loppuosassa oli helpompaa maastoa, niin Elsi jopa otti loppukirin :) Uskon, että työhetkestä jäi hyvä mieli.

Helpompaa  maastoa ja loppukiri.

Oja lähestyy.

Löytyihän se pupun koipi.

Palkinnon kanssa kotia kohti.

Elsi hoksasi matkalla, että kotopuolessa on sen verran monta kaveria, jotka haluaisivat hänen aarteen, että Elsi päättii piilottaa sen :)

Vedin jälkiä lisääkin; Mairelle lyhyemmän pätkän ja Iirolle pidemmän. Maire taisi viime vuonna jäljestää vähäsen, mutta ei halunnut näyttää taitojaan sillä saralla. Päätin nyt kokeilla uudestaan. Maire sai jäljestää muutaman tunnin vanhan jäljen. Maire lähti jäljelle reippaasti. Välillä se kuitenkin alkoi harhailemaan ja sitten istuskelemaan, kun yritin saada koiran takaisin jäljelle.

Tätä tietä, ole hyvä!

Joissakin osuuksissa vauhtia tuli liikaakin, kun pääsi hyvin työn touhuun kiinni :)

Lopussa Maire humpuutti mennä päätöskohdan sivusta. Otin koiran taaksepäin, ja sitten uusi yritys. Löytyihän se palkinto.

Kyllä siellä sammalen alla jotakin on!

Mairella mairea ilme.

Nam!

Kokonaisuudessaan minulle jäi Mairen työskentelystä hyvä mieli. Jos Maire ei syty ketulle, niin sitten on ehkä uurastettava jäljestyksen parissa.

Iiro pääsee jäljestämään huomenna, päivällä.


Kun saisi vielä lähdettyä niihin kokeisiinkin...
Tässä jäljestyskokeen säännöt.

Kumiset päivät

Kaisa:
Lassen kanssa olen hengaillut kymmenisen vuotta. Viime kuussa meni kihlapäivä ja tänään on 8-vuotishääpäivä :) Nopeasti on vuodet hurahtaneet, eivätkä ole Lassen kanssa olleet pitkäveteisiä.
    Lasse roudasi kotiin mm. kuohuvaa ja kirsikoita. Lupasin tehdä kirsikka-omenapiirakkaa. Netistä bongasin tällaisen ohjeen: Omenavuoka. Muuntelin vähän reseptiä. Kirsikoiden lisäksi lisäsin ohjeeseen kookosöljyä, tattarisuurimoita ja hunajaa. Tuli mahottoman makeata, mutta ihan hyvvee.

Jätin jääkaappiin odottamaan Lassea tällaisen herkun. Jospa ei vety liikaa...

Olen yrittänyt harventaa kukkapenkkejä rikkaruohoista. Niitä kyllä riittää! Tänä vuonna kukat eivät ole kasvaneet niin hyvin kuin viime vuonna.

Olen sanonut, että jos alppiruusut kuolevat, niin siihen loppuu minun vähäinen kukkien kanssa touhuilu. Ollaan talvisin mietitty, että pärjäävätköhän ruususet, kun ei olla niitä suojattu. Viime talvenakin oli niin vähän lunta. Vielä ne ovat sinnitelleet.

Alppiruusupuskia meiltä löytyy kolme kappaletta. Yhdessä on kukkasia. Ensimmäistä kertaa :) 

Lasse ehdotti viime vuonna, että isoihin kukkapenkkeihin laitettaisiin niittykukkia. Minun pitänee luovuttaa ja nöyrtyä. Minä en saa pihaa hoidettua. Ei ole tarpeeksi aikaa, mielenkiintoa eikä minulla ole kovin kummoista viherpeukaloa. Kirsi puolestaan ehdotteli aiemmin, että istutetaan kukkapenkkeihin paljon raparperiä. Tämä asia tuli uudestaan mieleen, kun radiossa mainittiin asiasta. Tähän taidan suostua. Niitä jättimäisiä rikkaruohoja on vain niin paljon, että jotenkin niitä olisi ensin saatava taltutettua. Lasselle ehdottelin liekittämistä.

Aloitin eilen Elsin kanssa uimatreenit, vesiriista-aiheiset. Elsi on ollut ahkera uimari lenkeillä. Se porskuttaa mennä pitkin ojia. Otin pakastimesta sulamaan siiven ja sitten mentiin järvelle. Otin naruun kiinnitetyn siiven esille ja näytin Elsille. Pentunen kauhistui ihan täysin. Perääntyi ja ei halunnut tehdä tuttavuutta siiven kanssa ollenkaan. Minä siinä, että tähänkö ne treenit nyt tyssäsi. En osannut arvata, että kävisi noin. Elsi rupesi epäröimään kaiken kanssa, mikä maassa näytti olevan yhtään siiven mallista. Elikäs pääasiassa kaikki puun palaset. Sitten Elsillä alkoi nousemaan pintaan riistaviettiä. Alkoi hirmuinen haukku. Käytöksessä oli mukana epäröintiä. Pidin siipeä vedessä. Elsi oli järvessä mahaansa myöten ja haukkua räksytti. Vesielementin kanssa ei ollut ongelmaa. Riistan kanssa kyllä.
    Tässä vaiheessa itikat olivat kiusanneet minua jo aikalailla. Lopulta Elsi suostui haistamaan siipeä ja otti sen suuhunkin. Yhtä-äkkiä se saattoi heittää siiven suusta ihan kuin ajatellen, että nyt kun heitän irti, niin tuo ei ennätä purra minua takaisin. Kokeilin siiven nakkaamista järveen. Tovin ihmeteltyään Elsi suostui hakemaan siiven. Päätin lopettaa treenit onnistuneeseen suoritukseen.
    Kotimatkalla vedin siipeä narussa maata pitkin. Elsi sai loikkia mukana ja pyydystää saalista. Kotipihalla koira sai vielä touhuta siiven kanssa.

Eiliseltä uinnin jälkeen.

Siipi saa kyytiä :)

Treenikuvia tältä päivältä:

Elsi ei enää epäröinyt vaan rupesi heti hommiin!

Minä olen vesiriistapuolella ihan noviisi. Tarvitsisin oikeastaan nyt apuja, jotta osaisin kouluttaa Elsiä. Olen aikaisemmin yrittänyt useammalle muulle koiralle kokeilla samanlaisia alkeisharkkoja kuin Elsille, mutta muut eivät oikein ole innostuneet vedestä. Adena kyllä osasi jäljestää hyvin, kun tein sille joku kesä laahausjäljen linnulla. Tämä asia tuli minulle tänään mieleen, niin päätin uintiharkkojen jälkeen tehdä Elsille minijäljen siivellä. Elsi oli innoissaan, ja se osasi jäljestää! Olin ihan yllättynyt. Koska Elsissä voisi olla potentiaalia tähän vesiriistapuoleen, niin nyt siihen pitäisi osata panostaa. Jossain kaapin perukoilla olisi tekosorsakin. Koirat eivät ole aiemmin tykästyneet siihen yhtään. Voisin etsiä lintusen ja kokeilla noutojuttuja Elsin kanssa. Riikkaaaaa! Apuja noutoharkkoihin, kiitos!

Tässäpä vielä VERIkoesäännöt.

Sitten vähän rompejuttua. Vaikka läheskään aina ei koirat näyttelyissä pärjää, niin vuosien varrella on kertynytn niin pokaaleja kuin ruusukkeitakin. Pokaaleita on pitkin hyllyjä, maleksii pitkiä aikoja pöydillä ja niitä löytyy myös pahvilootista. Ruusukkeitakin on tällä hetkellä pöydillä ja osa odottaa esillelaittoa vaatehuoneessa muovipussissa. Ja osa roikkuu pitkin hyllyä, jotta nauhat eivät ruttaantuisi. En meinaa raskia luopua palkinnoista. Tästä asiasta ei saisi valittaa, sillä on hienoa, että koirat ovat pärjänneet näyttelyissä. Välillä vain rupeaa ketuttamaan, kun tavaraa kertyy, eivätkä ne mahdu kaappeihin ja on sotkuista. Sitten pitäisi miettiä, että mitä heivaa pois.

Odottavat parempaa esillelaittoa.

Lasse sai kaiveltua varastosta esiin hyllyjä. Jos niitä virittelisi koiralaan, niin saisi prameimpia palkintoja esille. Haluaisin lisäksi koiralan seinille ruusukkeita ja kehystettyjä diplomeja. Ruusukkeetkin kyllä olisi jotenkin suojattava. Lassen pitäisi väsätä jotkin kehykset. Kyllä tässä vähitellen :)

Esille vai varastointiin?

Pielavesi

Kaisa:
Pielaveden näyttelyissä sää suosi. Oli aikamoista auringon porotusta. Onneksi pääsimme puun alle varjoon. Joissakin näyttelyissä kun ei varjopaikkaa oikein ole löytynyt. Silloin jossain vaiheessa päivää alkaa olemaan aika tukalat oltavat.

Tuomarina podencoilla sekä mäykyillä toimi Riitta Lahtovaara.

Alvaro Del Sol D'or ROP
Necronomicon Nordic Blue VSP, VET ROP
Tuomari kirjoitutti, että Sellalla on charmia, kun kuono-osa on harmaantunut :)

Markku Kipinä tuomaroi ryhmäkehän. Valkkasi Alviksen jatkoon! Näin ei ole meillä ibbeläisten kohdalla Suomessa päässytkään käymään. Yleensä jatkoon valkataan faaraokoira. Nyt oli toisin päin.

Reissaajat; Alvaro & Sella :)

Karkkareiden kohdalla tuomari oli todella tiukka. Uroksille Lahtovaara ei antanut yhtään SA:ta. Onnenkäpälän Dark Spark eli Sepe sai EH:n. Vähän harjoitusta lisää, niin sitten on hyvä :) Mairea vaivasi valetiineys ja siitä johtuva pöhötys ja tissien turpoaminen. Ja minun vika oli se, että trimmaukset eivät olleet kohdillaan. Maire sai kuitenkin EH:n. Luulin, että se saisi H:n.

Lahtovaara tarkastamassa Mairen hampaita.

Maire käyttäytyi hienosti.

Elsi oli näyttelyissä mukana harjoittelemassa tulevaisuutta varten. Pentunen oli tosi reipas.

Elsi oli ensimmäistä kertaa kevythäkissä.

Tässä kuussa ei muita näyttelyitä olekaan luvassa. Ensi kuussa on Tampereen pentunäyttelyt. Sain kuulumisia, että Vaasan Ellenkin tulee näihin näyttelyihin. Hienoa! Melkein koko pentue on silloin kasassa.

Ajattelin tänään lähteä (karata) salille. Muutoinhan tämä viikko on ollut lepoa. Mukava päästä reuhtomaan. Uudessa ohjelmassa on tiedossa pudotussarjoja. Ja ruokamäärä taas vähän nousee.... kohta pitänee ruveta vanhoja housuja kaivamaan hyllyiltä.

Rallytoko

Riikka:
Tänään Helkan kanssa uusi aluevaltaus. Rallytoko. Saatiin porukka kokoon. Marketan kanssa tästä puhuttu jo varmaan vuosia sitten ja nyt se onnistui. Aika lienee juuri nyt oikea tälle projektille. ja olipas kiva nähdä Markettaa ja kikkurakarvakoiria pitkästä aikaa.
Tietenkin tunnettuun tapaan jännitin etukäteen, että miten Helka käyttäytyy, mutta hienostihan se ... niin kuin aina:) Turhaan panikoin. Opekin kehui Hekulia ja sanoi että ei kun kisoihin vain. On se jännä, että koira osaa ja itse ei osaa mitään...
Helkalla olikin touhukas päivä kun ensin aamusta oli pesuhommat ja illasta uusi harrastus.
Kävimme muutamia merkkejä läpi ja saimme tosi hyvän tunnin.Porukka kun pieneni niin, että meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla. Yritin imeä kaikki opit. Täytyykin harjoitella Hekulssonin kanssa näitä uusia juttuja. Rallytokossa on se mukava puoli, ettei tarvitse pönöttää.Koiraa saa palkata ja sille saa jutella.

Helka on innoissaan uudesta harrastuksesta

Toiniopella oli hyvät herkut:)

Helka toimi kuulemma hienosti.Vähänkö oon ylpee...

 Huomenna olisikin luvassa koiranäyttelyt..Pielavedelle olisi tarkoitus mennä mäykkyjen ja ibbejen kanssa. 15.6 onkin Helkalla näyttelyt, arvatkaa jännitänkö jo sitäkin.HIH!

Pentusia, turkkijuttuja ja tulevaisuuden suunnitelmia

Kaisa:
Pentuset ovat olleet virkeitä ja painot kasvavat. Osa saavuttaa piakoin 500 g:n painorajan. Tästä pentueesta ei ollut tarkoitus sijoittaa ketään. Kuitenkin on tullut jo sijoituskysely lähialueelta. Pitää harkita asiaa :)

Pentuset 5 vrk vanhoja. Onkohan vasemmalla tyttönen (iso, viimeisenä syntynyt) ja loput onkin poikia.

Koska on ollut aikaa, niin olen puunannut Airaa ihan urakalla.

Aira pesun jälkeen öljyttynä.

Nyytittäminen on edelleen osaan kehon osista hankalaa, vaikka olen sitä saanutkin harjoitella niin paljon kuin haluan. Minusta ei varmaan tule koskaan mitään pikanyytittäjää. Muistan, kun Liisa P. sanoi yorkkien turkin puunauskurssilla, että nyytität vaikka telkkaria katsellessa. Siinä se ohessa menee. Näin olen tehnytkin. Mutta aikaa saan kulumaan... Aira on ollut kärsivällinen :)

Nytteröiset

Olen kirjoitellut tuon puunauskurssin opelle, Mini Shop -kasvattajalle ja näyttelytuomarille, Anna Babaevalle. Kysymyksethän koskevat Airaa. Katsotaan, saanko vinkkejä tulevaisuutta varten :) Anna ei puhu englantia ja minä en venäjää, niin piti hankkia tulkki. Kiitos Pauli avusta!

Kyselin Airalle handleria Kuopion näyttelyihin. Pyysin esittäjäksi Maija Kärkeä. Olin liian myöhään liikenteessä. Hänellä on kuulemma näiden näyttelyiden osalta jo kädet täynnä töitä. Pitää yrittää Artsin kanssa harjoitella näyttelyjuttuja. Kehässä turkin kuosissa pitäminen on todella hankalaa. Joutuu keskittymään moneen asiaan yhtäaikaa. Ja minua kun tuppaa jännittämään. Riikka sitten huutelet kehän laidalta, jos joku asia ei ole ok. Ok?

Tässä kotosalla kun on pienessä päässä pyöritellyt ajatuksia, niin mäykkyjen osalta olen miettinyt jalostussuunnitelmia. Kun Iiro ei kerran ole tuhkamuna, niin sille olisi hommia :) Yksi yhdistelmä olisi CR MVA BG JMVA CY JMVA GE JMVA ME JMVA AZ JMVA MD JMVA RO JMVA BG GR JMVA HeJW-13 PMJV-13 STARWIRE RUMOUR SAID FIRE x
C.I.B C.I.E FI KVA-L FI MVA CR MVA SE MVA GE MVA RO MVA CY MVA BG MVA BG GR MVA MD MVA ME MVA AZ MVA BALTV-12 FIRESOUL. Jos pentusia siunaantuu jossain vaiheessa lisää, niin pitäisi saada työasiatkin mietittyä. Vaikea käydä pentujen syntymän jälkeen alkuvaiheessa töissä. Tänään pyörähdän illalla liikkeellä trimmihommissa, kunhan Lasse on tullut omista töistään kotiin pentuvahdiksi.

Pielaveden näyttelyt alkavat jo vähän jännittämään. Sellan ja Alviksen kanssa en ole kehissä vähään aikaan pyörinyt. Eihän tässä mitään jännitettävää oikeasti taas olisi. Menee miten menee. Koirat on jo sitäpaitsi monivalioita :)
    Pitäisikö näyttelyitä ajatellen tänään nostaa Maire pöydälle ja miettiä mitä ihmettä teen sen turkille? Samaan syssyyn voisi trimmata Pesosen. Eilen pöydällä käväisi Airan lisäksi Adena. Rimmattavia riittää.

Jos pari sanaa vielä treenipuolelta. Salille olisi kova hinku. Ja nyt kun olisi saanut syödä vapaasti, niin ei ole meinannut pöperö upota, kun en liikahtele paljon minnekään. Ei siis ole kulutusta. No, näillä mennään ja odottelen uusia ohjeita ensi viikolle. Hitaat toistot ja sadan toistot on tullut tehtyä. Mitäs seuraavaksi? Sataset oli aikasta rankkoja. Mutta olen ylpeä, että sain esim. tehtyä niskantakaa punnerrukset mutkatangolla. Se taitaa painaa 10 kg. En kylläkään saanut mitään 15 tai 25 toistoputkia, mutta kuitenkin satanen tuli lopulta täyteen.

P.S. Mimmulla ja Annariinalla on alku kuulemma lähtenyt hyvin käyntiin.

Toinen paimennuskerta

Riikka:
Eilen vihdoinkin pitkän tauon jälkeen pääsimme taas paimentamaan. Ekalla kerrallahan meni ihan kivasti ja menin paikalle oikein hyvillä mielin. Jouduimme odottelemaan aika kauan. Ensinnäkin lampaiden saanti aitaan oli oma prosessinsa:) Valitut kun olisivat halunneet mennä muun lauman mukaan ja nehän hoksasivat, että aidassa on reikä... Muutama koontiotos piti tehdä ennen kuin opettajamme sai lampaat kokoon.

Helka odotteli vuoroaan kuitenkin oikein tyynenä ja en osannut odottaa mitä tuleman pitää kun pääsemme aitaukseen. Muutama toisen koirakon suoritukset seurattuamme olikin meidän vuoromme. Marianne kehoitti meitä menemään yksin aitaan. Minä, että MITÄH?! Mehän olemme käyneet vain kerran lampailla tänä kesänä. No, teimme työtä käskettyä ja ihan minun omasta tietämättömyydestäni homma alkoi niin, että Helka lähti jahtaamaan lampaita. Onneksi ei varsinaisesti kiinniotto mielessä, mutta jahtasi kuitenkin. Minähän vallan säikähdin, että mitäs nyt. Marianne tuli apuun, kokosin itseni ja kokeilimme uudelleen. Tämän alkuepisodin jälkeen olin hiukan tärinöissä, kun tilanne kuitenkin säikäytti lampaiden lisäksi myös minut.
Mutta kun saimme Helkan oivaltamaan, ettei niin voi tehdä ja välimatkaa pitää pitää lampaisiin (Helka on aikamoinen paineistaja lampaille ison kokonsa ja mustan värinsä vuoksi), joten sen pitää osata pitää tosiaan välimatkaa jonkin verran. Siis Helkahan varmasti osaa, mutta minä puupää kun en tajua miten toimia.

Nyt oli kuitenkin todella opettavainen kerta. NYT vasta älysin, että kes-ki-ty koiraan. Tähän asti olen panikoinut, että lampaat ovat niin lähellä ja pörhältävät ohi...mutta tietenkin koiraa ohjaamalla niin, että se pitää välimatkaa lampaisiin sopivan matkan pitää myös lampaat rauhallisena. Näin ohisyöksähtelyjä ei pääse tapahtumaan. Olen siis kaikenkaikkiaan tosi tyytyväinen tähän opettavaiseen kertaan.

Ja sitten vielä lopussa tuli ihan liikutuksenkyyneleet silmiin kun pääsimme Helkan kanssa  hyvään yhteistyöhön. Huomasin sen ilmeen (paimentajankatse:)) ja pienen pätkän teimme töitä aika hienosti. Marianne sanoikin lopussa, etta Helkalla oli SE katse:) Niisk... Aivan mahtavaa. Tästä on hyvä jatkaa...

Ai niin, ja tällä kertaa Helka ei pyrkinyt minun luokseni niin kuin ensimmäisellä kerralla vaan pysyi hienosti lampaiden takana. JEE!

Laa la la la la laa laa

Kaisa:
Muusan synnytys alkoi keskiviikkona ennen nukumaan menoa. Yöunet jäivät siis välistä. Muusa oli aikasta kova itkijä. Ensimmäinen pentu syntyi aamuyöllä vaille kolme ja viimeinen putkahti maailmaan aamulla kymmenen hujakoilla. Saldona viisi urosta ja kaksi narttua. Sivusta seuraajina olivat niin Iiro kuin Airakin. Yrittivät päästä töllistelemään ihan läheltä. Yöllä kuului, kun Lasse ravasi talossa monet kerrat. Ei tullut kuitenkaan katsomaan pentusia. Aamulla sanoi, että Aira herätti hänet useamman kerran yön aikana. Lasse siis nousi aina ylös ja oli päästämässä Airan ulos. Ei Aira ulos halunnut, vaan yritti ohjata Lassen pentulaatikon luokse. Lasse puolestaan ei halunnut seurata synnytystä. Silti valvottiin molemmat.
    Muusa rupesi heti hoitamaan pentujansa, ja kaikki näytti hyvältä. Kaikki pennut vaikuttivat elinvoimaisilta. Muusalla nisiä on kahdeksan, mutta kaksi on niin pientä, että niistä ei saa kiinni. Valvoin siis pentujen syömisiä.

Ensimmäinen uros. Kyllä Muusa alkoi olemaan poikki synnytyksen aikana,

 Jotka meidän touhuja seurailee, niin ei tule ehkä yllätyksenä, kun kerron, että pentujen kanssa ei sittenkään kaikki ole mennyt hyvin. Meitä osataan aina koetella. Muusa on ollut ahkera pentujen päällä makaaja. Se kyllä yrittää asettautua niin, että kukaan ei olisi tiellä. Mutta usein valitettavasti on, useampikin. Tähän mennessä pentuja on kuollut jo kolme kappaletta. En osaa sanoa, johtuuko kaikkien pentujen kuolema litistymisestä vai oliko jollakin jotakin synnynnäistä vikaa. Nyt jäljellä on kolme urosta ja yksi narttu.

Iiron väriä havaittavissa.

Vaikka surua on ollut puserossa, niin olen samalla hoitanut Mimmun asioita. Siitä tuli heti kysely. Kiitos Liisalle! Etukäteen ajattelin, että en varmasti löydä lyhyessä ajassa sopivaa, harrastavaa kotia lähialueeltamme. Päätin, että en luovuta Mimmua ihan minne vain. Tällä tarkoitan, että en luovuta kotikoiraksi. Asennoiduin niin, että Mimmu saattaaisi olla meillä vielä vuoden päästäkin tai jäisi meille kokonaan.
    Annariina kävi katsomassa Mimmua ja ihastui reippaaseen tyttöseen. Annariinalla on ennestään kokemusta mäyräkoirapuolelta. Annariina sanoi, että on kiinnostunut Mimmusta ja yrittää siirtää osan lomastaan kesäkuun alulle. Jäin siis odottelemaan päätöstä. Annariinalta tulikin sitten ilmoitus, että voisi hakea koiran viikon lopulla, joten treffit sovittiin Har-Miin viime sunnuntaille. Päätin, että kävisin samalla reissulla salilla, jos vain olen saanut nukkuttua ja Lasse valvoisi pentusia. Näin saisin viikon saliohjelman päätökseen. Sain nukuttua paremmin, joten kävin antamassa lihaksille kyytiä. Sunnuntaiaamuna salilla oli yllättävän paljon porukkaa. Viikko 8. lepo- ja tankkausviikko. Sitten pyörähtää käyntiin ohjelman viimeinen kuukausi!
    Kun lähdin salilta, huomasin, että kuskin oven alta kiemurtelee märkä vana. Siinä vaiheessa ajatus oli, että voi ei! Katsoin auton alle ja näin, että sieltä se tulee jostain auton etuosasta. Ajattelin, että olen hajottanut auton, kun ajoin yksi päivä sellaisten hiekkadyynien lävitse. Kun olin lähdössä töihin, niin traktori oli alkanut vasta levittää hiekkaa yhteistiellemme. Traktori jatkoi hiekan jakelua pitkin tietä. Levitys oli tiedossa sitten myöhemmin. Päätin, että ajan hiekkakasojen päältä...
    Radiossa on soinut Nikke Ankaran Perjantai 13.-biisi. Se on jäänyt pyörimään päähän ja on vähän niin kuin käynyt tilanteeseen.
"Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laa la la la la laa laa...
Maapallo pyörii radallaan ja mä laulan laa la la la la laa laa"

Kiire oli jo Mimmun luovutukseen. Päätin soittaa Lasselle liikkeeltämme. Lasse sanoi, että en voi ajaa kotiin. Hän tulee katsomaan autoa. Niinpä L. lähti heti ajamaan Siilinjärvelle. Lasse ei osannut paikantaa, että mikä vuotaa. Sain luvan ajaa kuitenkin kotiin.
    Mimmun asia hoidettiin loppuun ja pentunen lähti Kuopioon citykoiraksi reippain mielin. Toivon kovasti, että Mimmun ja Annariinan elo sujuu hyvin :)
    Riikalla oli sunnuntaina tiedossa koirankoulutusta Lapinlahden puolella, niin sovimme, että hän käy katsomassa pentuja ja tarkistaa ibbeläisten lihastilanteen. Niin kuin arvelinkin, Alvikselta löytyi selästä isoja jumeja. Jospa edes vähän helpotti Riikan hieronta.

Alvis nautiskelee.

Sittenpä kyselin tutulta, voisiko hän tulla katsomaa autoa. Lupasi tulla saman päivän aikana. Selvisi, että valunut neste on ilmastointilaitteen jäähdytysjuttuja. Huokaisin helpotuksesta, sillä olin jo miettinyt, että millainen alamäki tästä alkaakaan. Auto ei kyllä ole ennen pukannut nesteitä tuolla tavalla. Miksi sitten nyt?

Mitäs tälle viikolle pentujen hyysäämisen lisäksi? Työt jää vähille pentueen vuoksi. Lauantaina on Pielavedellä ryhmänäyttelyt. Sinnehän on lähdössä Maire-mäykky ja podencoista Sella sekä Alvaro. Mairen turkki on tosi pöperöinen, kun trimmausväli vähän venähti. Jotain taikoja olisi turkille keksittävä. Mairella on lisäksi päällä aikamoinen valetiineys. Voisi vaikka imettää pentuja Muusan apuna...
    Loppuviikosta olisi pestävä Sella sekä Alvis. Olisi mukava ottaa näyttelyihin mukaan myös Elsi, jotta se voisi harjoitella näyttelyjuttuja. Mutta jo pelkästään ibet valtaavat autosta takapenkin, joten Maire joutuu istumaan vänkärin puolella lattialla. En osaa sanoa, suostuuko kaksi mäykkyläistä olemaan vierekkäin riehumatta.
    Kotona oloa voisi hyödyntää siivouksen merkeissä. Öööh...  Sitten olisi sitä ruoan tankkausta. Ja ehkäpä päiväunia ja lukemista. Lehtiä onkin tullut plarattua. Asiasta viidenteen. Tuli mieleen, että uusimmassa Yhteishyvässä oli juttua suomalaisesta ruoasta. Olen mieltänyt Avainliput ja muut merkit ihan väärin! En ole niihin kovinkaan perehtynyt, mutta kyllähän merkeillä kotimaisuutta mainostetaan. Nyt meni pohja noilta merkeiltä.
     Esim. Avainlipusta sanotaan, että sen omakustannusarvon kotimaisuusasteen on oltava väh. 50 %. Tähän päästään helposti, koska mukaan lasketaan tuotteen valmistuksesta aiheutuneet kustannukset, kuten markkinointi. Kokonaan ulkomaisista raaka-aineista valmistettu tuote voi olla Avainlippu-tuote. Joopa joo..

P.S. Viime yönä Muusa päätti muuttaa. Alati oli joku pentu suussa. Ja huuto oli sen mukaista. Arvaan, että Muusa haluaisi muuttaa minun vaatehuoneeseen. Eilen Muusa tunki sinne pariin otteeseen. Niin kuin myös tänä aamuna.