Kumiset päivät

Kaisa:
Lassen kanssa olen hengaillut kymmenisen vuotta. Viime kuussa meni kihlapäivä ja tänään on 8-vuotishääpäivä :) Nopeasti on vuodet hurahtaneet, eivätkä ole Lassen kanssa olleet pitkäveteisiä.
    Lasse roudasi kotiin mm. kuohuvaa ja kirsikoita. Lupasin tehdä kirsikka-omenapiirakkaa. Netistä bongasin tällaisen ohjeen: Omenavuoka. Muuntelin vähän reseptiä. Kirsikoiden lisäksi lisäsin ohjeeseen kookosöljyä, tattarisuurimoita ja hunajaa. Tuli mahottoman makeata, mutta ihan hyvvee.

Jätin jääkaappiin odottamaan Lassea tällaisen herkun. Jospa ei vety liikaa...

Olen yrittänyt harventaa kukkapenkkejä rikkaruohoista. Niitä kyllä riittää! Tänä vuonna kukat eivät ole kasvaneet niin hyvin kuin viime vuonna.

Olen sanonut, että jos alppiruusut kuolevat, niin siihen loppuu minun vähäinen kukkien kanssa touhuilu. Ollaan talvisin mietitty, että pärjäävätköhän ruususet, kun ei olla niitä suojattu. Viime talvenakin oli niin vähän lunta. Vielä ne ovat sinnitelleet.

Alppiruusupuskia meiltä löytyy kolme kappaletta. Yhdessä on kukkasia. Ensimmäistä kertaa :) 

Lasse ehdotti viime vuonna, että isoihin kukkapenkkeihin laitettaisiin niittykukkia. Minun pitänee luovuttaa ja nöyrtyä. Minä en saa pihaa hoidettua. Ei ole tarpeeksi aikaa, mielenkiintoa eikä minulla ole kovin kummoista viherpeukaloa. Kirsi puolestaan ehdotteli aiemmin, että istutetaan kukkapenkkeihin paljon raparperiä. Tämä asia tuli uudestaan mieleen, kun radiossa mainittiin asiasta. Tähän taidan suostua. Niitä jättimäisiä rikkaruohoja on vain niin paljon, että jotenkin niitä olisi ensin saatava taltutettua. Lasselle ehdottelin liekittämistä.

Aloitin eilen Elsin kanssa uimatreenit, vesiriista-aiheiset. Elsi on ollut ahkera uimari lenkeillä. Se porskuttaa mennä pitkin ojia. Otin pakastimesta sulamaan siiven ja sitten mentiin järvelle. Otin naruun kiinnitetyn siiven esille ja näytin Elsille. Pentunen kauhistui ihan täysin. Perääntyi ja ei halunnut tehdä tuttavuutta siiven kanssa ollenkaan. Minä siinä, että tähänkö ne treenit nyt tyssäsi. En osannut arvata, että kävisi noin. Elsi rupesi epäröimään kaiken kanssa, mikä maassa näytti olevan yhtään siiven mallista. Elikäs pääasiassa kaikki puun palaset. Sitten Elsillä alkoi nousemaan pintaan riistaviettiä. Alkoi hirmuinen haukku. Käytöksessä oli mukana epäröintiä. Pidin siipeä vedessä. Elsi oli järvessä mahaansa myöten ja haukkua räksytti. Vesielementin kanssa ei ollut ongelmaa. Riistan kanssa kyllä.
    Tässä vaiheessa itikat olivat kiusanneet minua jo aikalailla. Lopulta Elsi suostui haistamaan siipeä ja otti sen suuhunkin. Yhtä-äkkiä se saattoi heittää siiven suusta ihan kuin ajatellen, että nyt kun heitän irti, niin tuo ei ennätä purra minua takaisin. Kokeilin siiven nakkaamista järveen. Tovin ihmeteltyään Elsi suostui hakemaan siiven. Päätin lopettaa treenit onnistuneeseen suoritukseen.
    Kotimatkalla vedin siipeä narussa maata pitkin. Elsi sai loikkia mukana ja pyydystää saalista. Kotipihalla koira sai vielä touhuta siiven kanssa.

Eiliseltä uinnin jälkeen.

Siipi saa kyytiä :)

Treenikuvia tältä päivältä:

Elsi ei enää epäröinyt vaan rupesi heti hommiin!

Minä olen vesiriistapuolella ihan noviisi. Tarvitsisin oikeastaan nyt apuja, jotta osaisin kouluttaa Elsiä. Olen aikaisemmin yrittänyt useammalle muulle koiralle kokeilla samanlaisia alkeisharkkoja kuin Elsille, mutta muut eivät oikein ole innostuneet vedestä. Adena kyllä osasi jäljestää hyvin, kun tein sille joku kesä laahausjäljen linnulla. Tämä asia tuli minulle tänään mieleen, niin päätin uintiharkkojen jälkeen tehdä Elsille minijäljen siivellä. Elsi oli innoissaan, ja se osasi jäljestää! Olin ihan yllättynyt. Koska Elsissä voisi olla potentiaalia tähän vesiriistapuoleen, niin nyt siihen pitäisi osata panostaa. Jossain kaapin perukoilla olisi tekosorsakin. Koirat eivät ole aiemmin tykästyneet siihen yhtään. Voisin etsiä lintusen ja kokeilla noutojuttuja Elsin kanssa. Riikkaaaaa! Apuja noutoharkkoihin, kiitos!

Tässäpä vielä VERIkoesäännöt.

Sitten vähän rompejuttua. Vaikka läheskään aina ei koirat näyttelyissä pärjää, niin vuosien varrella on kertynytn niin pokaaleja kuin ruusukkeitakin. Pokaaleita on pitkin hyllyjä, maleksii pitkiä aikoja pöydillä ja niitä löytyy myös pahvilootista. Ruusukkeitakin on tällä hetkellä pöydillä ja osa odottaa esillelaittoa vaatehuoneessa muovipussissa. Ja osa roikkuu pitkin hyllyä, jotta nauhat eivät ruttaantuisi. En meinaa raskia luopua palkinnoista. Tästä asiasta ei saisi valittaa, sillä on hienoa, että koirat ovat pärjänneet näyttelyissä. Välillä vain rupeaa ketuttamaan, kun tavaraa kertyy, eivätkä ne mahdu kaappeihin ja on sotkuista. Sitten pitäisi miettiä, että mitä heivaa pois.

Odottavat parempaa esillelaittoa.

Lasse sai kaiveltua varastosta esiin hyllyjä. Jos niitä virittelisi koiralaan, niin saisi prameimpia palkintoja esille. Haluaisin lisäksi koiralan seinille ruusukkeita ja kehystettyjä diplomeja. Ruusukkeetkin kyllä olisi jotenkin suojattava. Lassen pitäisi väsätä jotkin kehykset. Kyllä tässä vähitellen :)

Esille vai varastointiin?