Toinen paimennuskerta

Riikka:
Eilen vihdoinkin pitkän tauon jälkeen pääsimme taas paimentamaan. Ekalla kerrallahan meni ihan kivasti ja menin paikalle oikein hyvillä mielin. Jouduimme odottelemaan aika kauan. Ensinnäkin lampaiden saanti aitaan oli oma prosessinsa:) Valitut kun olisivat halunneet mennä muun lauman mukaan ja nehän hoksasivat, että aidassa on reikä... Muutama koontiotos piti tehdä ennen kuin opettajamme sai lampaat kokoon.

Helka odotteli vuoroaan kuitenkin oikein tyynenä ja en osannut odottaa mitä tuleman pitää kun pääsemme aitaukseen. Muutama toisen koirakon suoritukset seurattuamme olikin meidän vuoromme. Marianne kehoitti meitä menemään yksin aitaan. Minä, että MITÄH?! Mehän olemme käyneet vain kerran lampailla tänä kesänä. No, teimme työtä käskettyä ja ihan minun omasta tietämättömyydestäni homma alkoi niin, että Helka lähti jahtaamaan lampaita. Onneksi ei varsinaisesti kiinniotto mielessä, mutta jahtasi kuitenkin. Minähän vallan säikähdin, että mitäs nyt. Marianne tuli apuun, kokosin itseni ja kokeilimme uudelleen. Tämän alkuepisodin jälkeen olin hiukan tärinöissä, kun tilanne kuitenkin säikäytti lampaiden lisäksi myös minut.
Mutta kun saimme Helkan oivaltamaan, ettei niin voi tehdä ja välimatkaa pitää pitää lampaisiin (Helka on aikamoinen paineistaja lampaille ison kokonsa ja mustan värinsä vuoksi), joten sen pitää osata pitää tosiaan välimatkaa jonkin verran. Siis Helkahan varmasti osaa, mutta minä puupää kun en tajua miten toimia.

Nyt oli kuitenkin todella opettavainen kerta. NYT vasta älysin, että kes-ki-ty koiraan. Tähän asti olen panikoinut, että lampaat ovat niin lähellä ja pörhältävät ohi...mutta tietenkin koiraa ohjaamalla niin, että se pitää välimatkaa lampaisiin sopivan matkan pitää myös lampaat rauhallisena. Näin ohisyöksähtelyjä ei pääse tapahtumaan. Olen siis kaikenkaikkiaan tosi tyytyväinen tähän opettavaiseen kertaan.

Ja sitten vielä lopussa tuli ihan liikutuksenkyyneleet silmiin kun pääsimme Helkan kanssa  hyvään yhteistyöhön. Huomasin sen ilmeen (paimentajankatse:)) ja pienen pätkän teimme töitä aika hienosti. Marianne sanoikin lopussa, etta Helkalla oli SE katse:) Niisk... Aivan mahtavaa. Tästä on hyvä jatkaa...

Ai niin, ja tällä kertaa Helka ei pyrkinyt minun luokseni niin kuin ensimmäisellä kerralla vaan pysyi hienosti lampaiden takana. JEE!