Maanantaina aloitimme Helkan kanssa tämän kevään ekat paimennusharkat. Sitähän minä olen jo useamman kuukauden jännittänyt, jotta kuinka meidän käy. Ihan turhaan jännitin...Helkahan on paimen:) Noo, eipä liioitella.
Positiivista oli se,että Helka ei jahdannut tai tehnyt muutakaan sopimatonta kun harjoittelimme.
Helka meni hienosti lampaiden perässä ja opettajan mukaan toimi ihan oikein. Silloin kun itse olin lampaiden edessä (voi että se on muuten vaikeaa), silloin Helkaneiti olisi halunnut tulla minun luo. No tämähän aiheuttaa painetta lampaille ja ne pöräyttää minun ohi:)
Kyllähän meillä on paljon opittavaa. Mutta juteltuani opettajieni kanssa totesimme, että on hyvä kun kumpikin olemme aloittelijoita, opimme siinä yhdessä ja olemme samalla viivalla. Tai luulen, että Helkalla on hiukan etumatkaa tässä asiassa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Pahimmat pelkoni eivät toteutuneet vaan päinvastoin.
Helkan kasvattaja oli katsomassa touhujamme. Hänellä oli mukana Helkan sisko. Olemme jo aiemmin todenneet, että nämä tyttäret eivät pidä toisistaan. Eikä ne tykänneet tälläkään kertaa. Uskomaton rähinä näiden likkojen välillä. Kuitenkin kaikki muut koirat joita todellakin oli paikalla olivat Siiristä ja Helkasta ihan mukavia. Mistä lie johtuu tämä siskojen vihanpito?
Niin ja tosiaan, mukavan lisämausteen tuo Helkan juoksut. Onneksi ne eivät estä harjoituksissa käymistä.
 |
| Tässä Helka ihmettelee, jotta minne me oikein menimme:) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi:)