Heinäkuu

Riikka:
Monenlaista asiaa ja juttua on ollut mielessä. On ollut välillä olo, että kirjoita nyt blogiin niin ei unohdu:) No arvatkaa vaan onko unohtunut? Jotain tänne nyt kuitenkin raapustan, oli asiaa tai ei.
Heinäkuulle on siis kalenteri käännetty. Kesä hehkeimmillään ja välillä jo takaraivoon hiipii ajatus, että apua kesä loppuu kohta. Se mitä mm. kesässä rakastan on valoisuus. On niin paljon energisempi olo, kun saa ladattua akkua auringosta ja valosta. Olikos se nyt eilen vai mikä päivä kun satoi oikein urakalla ja sisällä olikin pimeätä. Tuli sellainen syksy fiilis, piti laittaa oikein valot palamaan, että näki lukea. Valoa siis kaipaan... tai tulen kaipaamaan. Päiväthän lyhenevät koko ajan:(
Sirkkis ja Raimo kävivät yllärinä moikkaamassa minua Har-Missa. He tekevät joka kesä reissua ympäri ämpäri ja ohikulkumatkalla käyvät moikkaamassa meikäläisiäkin. Kiva kun kävitte!
Muuten aika on mennyt Har-Mi hommia puuhatessa. On trimmiä, hierontaa, koulutusta jne. harjoitushieronnat tosiaan loppusuoralla ja piakoin asiakas saakin maksaa hulppeat 18 euroa ( l. puolet normi hinnasta) hierontapalveluistani. Toivottavasti koiria riittää hinnasta huolimatta käsiteltäviksi. Nythän niitä on tullut ovista ja ikkunoista. Kiitos siitä kaikille, joita olen saanut hieroa ja samalla opettella tätä kullanarvoista ammattia.
Launataina olisi Seinäjoella näyttelyt. Siellä siis vilahtaa viikonlopusta yksi päivä ja sunnuntai onkin buukattu koulutusta ja trimmiä... Ja reilun viikon päästä olisi taasen tiedossa Helsingin reissu. Hierontakoulu lähestyy. Tässäpä nyt muutamia ajatuksia. Palataan asiaan.

Trimmauksen täyteinen päivä

Kaisa:

Lapinlahdella trimmattavia riitti Annella koko päivälle. Trimmissä kävi mm. kiltti Aada-kissa.

Juhannus kuvina

Kaisa:

Ibbeläisten kanssa kävelyllä. Vasemmalta: Altti (Onnenkäpälän Alvaro Jr.), Sella (Necronomicon Nordic Blue) ja Alvis (Alvaro Del Sol D'or).

Juhannuksen paras kuva :) Kuohuvan avaaminen on aika jännittävää.

Nam!

Unohdin tehdä Kirsille synttärikakun, niin sai sen nyt juhannuksena.

Äiteen luona. Kirsi ei halunnut olla kuvattavana.

Pojjaat

Riikkahan se tässä.

Ruokaa, juomaa ja pelejä riitti.

Tower

Nakkelin kymppejä :)

Iiro (Starwire Rumour Said Fire) ja Alli kaveeraavat.

Manta (Taikurin Bianca) vesipetona.

Uintireissulta palaajat. Koirat vas.: Manta, Pesonen ja Helka.

Kävin Lassen kanssa iltakävelyllä.

Ei ole kuvissa superkuuta. Ei nähty sellaista.

Lauantaina pidimme Columbon hautajaiset.

Comu sai haudalle minun ja Lassen hääkimpun. Takana lepäilee Siri.

Missä se mölkky oikein luuraa?

Riikka

Kohta puoliin olisi tarkoitus lähteä Kaisan ja Lasnen luo viettämään Juhannusta. On taas melkonen lauma koiria, mukavaa tekemistä, ruokaa ja juomaa tiedossa. Yksi mysteeri tässä vain on. Missä meidän mölkky ym kesäpelit ovat? Toivottavasti ne löytyvät Pajuskilta, sillä kotoa en niitä löytänyt. Mitä on Juhannus ilman pelejä!

Tässä Har-Missa Helkan kanssa ihmetellään klo. 12 saakka ja sitten pöräytämme Pajujärvelle. Jätän osan koirista ja Teron sinne ja jatkan matkaa Lapparille. Käydään moikkaamassa vielä äitiäkin:)

Oikein mukavaa Juhannusta kaikille. Pitäkäähän kuitenkin järki päässä:) juhlatunnelmasta huolimatta!

Ystäväni blogi Helkulikin seikkailee useampaan otteeseen siellä:)

Oppisopimusta + buffettia

Riikka:
Kaikkee hulluutta sitä taas meikäläinen harrastaa. Tein eilen oppisopimuskoulutussopimuksen... ihan Har-Min kanssa:) Se mitä olen työkseni tehnyt viimeiset vuodet saa nyt luvan muuttua ihan todistuksen arvoiseksi. Eli pääsin opiskelemaan Pemolle eläintenkouluttajaksi. Kiitos Outi! Mahtava tyyppi kun sai järkättyä näyttöoikeudet. Ei tarvitse nyt hierojakoulutuksen lisäksi lähteä kauemmaksi opiskelemaan:)
Pienellä jännitysmomentilla kuitenkin luin noita näytön vaatimuksia... Olisihan se noloa jos ei pääsisikään läpi:) Mielestäni olen hyvä siinä mitä teen, mutta omien opintojen lisäksi minähän ole itse tehnyt koko koirakurssijutun mitä pidän ja jos ne nyt sitten laitetaan joidenkin kriteereiden alle, niin olenko oikealla tiellä?
Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Vaikeinta tässä lienee jonkin muun eläimen kuin koiran kouluttaminen. Sekin taito pitäsi näyttää.. Miten lie siitä selviän kun olen kaikille elikoille niin kamalan allerginen. Olen pohtinut marsua ( kaverilla olisi ), mutta niille varsinkin olen kovasti allerginen, kissaa, sama juttu... paitsi kun viimeksi kävin tämän kyseisen kissan kotona kylässä ihme ja kumma en saanut allergista reaktiota... hevosia löytyisi pilvin pimein Kirsin luolta, mutta pelkkä ajatuskin aivastuttaa. Fretti hmm.... nuhaa pukkaa... Lammas (löytys myös kaverilta), voisi olla jopa varteenotettava vaihtoehto. Olen menossa paimennuskurssin tiimoilta lampaankäsittelypäivää viettämään, siinäpähän todentuu olenko niille elikoille allerginen. Jos en niin Elliisss.... saanko tulla kouluttamaan lampaitasi:)
Paljon taas ajatuksia pienessä päässäni... huih !

Kaisa:
Tilasin koirille liikaa raakaruokia, kuten myös liikkeisiin myytäväksi. Minun piti lunastaa sitten nekin lootat. Kaikki lihat ja luut kun eivät mahtuneet pakastimiin, niin koirat ovat saanet ahtaa itsensä täyteen ruokaa...jo useamman päivän ajan. Ei ole Mairekaan enää laiha :) Koirilla on olo kuin Kaisalla laivan buffetissa. Kohta saapi koirat sitten puolestaan hiukan paastota ja sen jälkeen ateriat ovat jonkin aikaa normaalia pienempiä.

Lasse antoi eilen illalla Sellalle ja Alvikselle patjan. Aamulla näkymä oli seuraavanlainen:

Kerrankin kotiviikonloppu

Kaisa:
Olipa ihanaa olla viikonloppu kotosalla. Kun normaalisti on vain sunnuntai vapaana, niin ei silloin paljoakaan kerkiä tehdä. Nyt sain vähän enemmälti siivoiltua, ja lauantaina otin peräti kahdet päikkärit :) Luksusta!

Koirat löysivät metsästä pöllön poikasia. Kun käänsi katsetta, niin Sella tökki hihnan päässä poikasia nenällään. Nyt jää yksi lenkkireitti pois vähäksi aikaa käytöstä, jotta poikaset saisivat kasvaa rauhassa. Onkohan sade rikkonut pesää vai miksi poikaset ovat maassa? Olivat ihan muhkeita untuvikkoja.

Lauantaina pyysin Lassea valmistamaan hyvän pasta-aterian. Eilen ikkunaan sitten lensi pyy. Se ei selvinnyt tärskystä. Lasse teroitti puukon ja valmisti herkullisen pastaruoan pyyllä. Koirat sai linnun roippeet. Lassea huolestutti, kun esim. Ade otti linnun pään. Lasse kyseli minulta, että onko se ok? No onhan se ok :) Aira on suht kranttu syöjä. Linnun siipi upposi kitusiin hetkessä :) Kun olimme ruokailemassa, niin Riikka lähetti kuvaviestin, jossa näkyi, että heillä koirat katsoivat telkusta J. Karjalaista. Minä vastasin, että meilläkin katsotaan samaa ohjelmaa, mutta koirien kuonot on kyllä kohti pasta-aterioita.

Äiteeltä meille tuli vanha monitoimikone. Leikkelin ison hauen paloiksi ja iskin niitä laitteeseen. Käynnistin koneen. Ja kauhistuin, kun se melkein pomppasi lattialle. Äkkiä virta pois, ja Lasse tuli apuun. Otti laitteesta kiinni ja minä käynnistin uudestaan. Ei pihaustakaan. Ei ollenkaa yrityksistä huolimatta. Päätin purkaa osat ja laittaa ne tiskikoneeseen, vaikka laite vaikuttikin tehneen viimeisen loikkansa. Osat oli jo tiskikoneessa, kun päätin kuitenkin vielä kasata laitteen ja laittaa virran päälle. Tulos: ei tapahtunut mitään. Ei kun vaan kalapalat kattilaan ja pitkä kypysytys. Jos ne ruodot vaikka vähän pehmenisi. Yllätyksekseni koirat pääsääntöisesti tykkäsivät kalasta. Altti ei niinkään. Mutta esim. Airalle ja Iirolle maistui tosi hyvin. Kaloja olisi pakastimessa vielä seitsemisen kappaletta. Ei kun vaan nettiin surfailemaan, että mistä löytyisi edullinen, mutta tehokas monitoimikone. Sellainen on kai hommattava, jos kaloja haluaa ruotoineen muussata.

Meillä on nyt toinenkin auto. Pääsen minäkin hyvin liikkumaan töihin. Ja voin taas käydä aamuisin salilla. Sellainen negatiivinen puoli autossa on, että se on hyvinkin siisti, niin Lasse ei anna ottaa sinne koiria. Pitää sitten ajella Seatilla, kun koiria haluaa roudailla.

Tein eilen illalla Altille verijäljen. Jälki sai muhia yön yli. Yöllä kuitenkin satoi ihan mahdottomasti. Ei se Alti oikein jäljellä pysynyt. Päästiin kuitenkin loppuun, kun avitin sitä harhautumiskohdissa. Oli vähän turhaa touhua tällä kertaa. Uutta verta otin sulamaan, niin pääsee taas itikkasyötiksi mehtään.

Nyt palo käämit.

Riikka:
Nuo mopoilijat jotka ajelee holtittomasti kevyenliikenteenväylillä ottaa ja on ottanut pannuun pitkän aikaa. Olen kuitenkin sietänyt niitä ja väistellyt koirineni parhaani mukaan.Olen myös kyseenalaistanut koulutuksen, jotta eikö siellä opeteta sääntöjä, mutta palkkalistoillamme oleva nuori kävi juuri mopokoulun ja kysyin häneltä asiaa: "Eikö siellä opeteta liikennesääntöjä?" Tyttö vastasi, että siellä painotettiin mm. tätä asiaa useaan otteeseen.Eli johtopäätökseni on se, että syynä on välinpitämättömyys. Se miksi nyt vuodatan tätä täällä on se, että Claru melkein jäi mopon alle. Tämä hemmo joka mopolla pörryytteli tuossa KEVYENliikenteenväylällä (ei ole lisäkylttiä, mopoille sallittu), ajoi niin läheltä, että alle jääminen oli lähelle. Perkele! Huusin perään, että JUMALAUTA!, mutta eipä poika jäänyt kyselemään, että mikäs asia tuli mieleeni. No porukan perässä tuli vielä yksi mopo ja pysäytin sen. Kysyin häneltä kohteliaasti, että eikö teille koulussa opeteta liikennesääntöjä? Ei vastausta. Sanoin, että olen niin vittumainen  että rupean ottamaan rekkareita ylös ja soittelen poliisille, kun tämä peli ei lopu.Poika vastasi korrektisti "Tämä selvä"
 PERKELE! :) Sydän kurkussa oikeesti saa noita pöristelijöitä väistellä.
Ajatella että nämä tyypit ovat mahdollisesti tulevia autoilijoita, onko heille silloinkin ihan sama missä ajellaan kunhan vaan ajellaan. Joku lakialote pitäs kyllä päräyttää noille välinpitämättöimille tyypeille. Mopo kesäksi narikkaan ni oppivat varmasti. Mitä siitä tulisi jos meikäläinen pöristelisi Mondeolla pitkin jalkakäytäviä, no helvetti poliisit olisi varmasti perässä. Mikä ero on sitten näillä mopoilijoilla, niihin ei mikään taho iske? Luultavasti mopoilijoissa on niitä kuuliaisia tyyppejä, mutta samalla tavalla kuin holtittomat koiran omistajat pilaavat koirien maineen kusettamalla niitä naapurin postilootaan niin sama efekti on tässä.
Kiitos ja kumarrus. Nyt helpotti!

Niin tulipa mieleeni, että mikä vastuu vanhemmilla on lapsistaan, jotka vaarantavat tuolla liikenteessä päivästä toiseen pahimmillaan hengen? Eikös näitä tapauksia jo ole, jopa kuolema on korjannut.