Olemme jo reilun viikon vanhoja

Kaisa:
Aika juoksee, ja pentuset kasvaa :) Pennuille on tullut jo kivasti kyselyitä. Kaikki haluavat tyttösen!

Merkitön tyttö

Punainen tyttö

Harmaa tyttö

Punainen bling-bling tyttö

Sininen poika

Sininen poika

Merkitön poika

Leivonnan merkeissä

Kaisa:
Lasse hääti minut ajoissa ylös, niin päätin ennättää leipoa ennen töihin lähtöä. Tein Lassen toiveen mukaan banaani-suklaa -kakun ja se sai päällensä maapähkinälevite-tuorejuusto kuorrutteen. Lisäksi tein kääretortun, jonka välissä on cappucinomoussea ja kermavaahtoa. Tuli tosi hyvää!

Äidille ostamastani kukasta katkesi yksi kukinto. Pääsi sitten kakun koristeeksi.

Nam!

Piti jo lykätä osa pakastimeen, jotta en hotki kaikkea kerralla :) En tiedä, mitä mieltä kerma on asiasta, mutta pakkasessa nyt kuitenkin ovat.

Trimmausta yli vuosikymmenen ajan

Kaisa:
Tässäkin kohtaa voi sanoa, että aika on mennyt hurjaa vauhtia. Ei tunnu siltä, että olisin nyppinyt koiria jo yli 10 vuoden ajan! Minähän en ole opiskellut nyppimistä missään. Kun hankin ensimmäisen karkeakarvaisen mäyräkoirani, Freckle-Face Fillmoren eli Joosen, niin tämä koira sai olla harjoituskappaleeni. Olin ihastunut mäyräkoiriin jo paljon aiemmin, mutta ensimmäinen koirani oli kuitenkin saksanpaimenkoira. Kun muutin omilleni, hankin mäyräkoiran.
    Kun Joose muutti meille, niin sen turkki oli heti trimmauskunnossa. Työskentelin tuohon aikaan Lahdessa eläinkaupassa, jossa toimi myös trimmaamo. Kysyin Ritvalta neuvoja ja ryhdyin toimeen. Trimmaamisen olen siis oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Joosella oli todella vaikeahoitoinen turkki. Karvanlaatu oli pehmeä eikä se meinannut irrota nyppiessä millään. Kumpikaan ei nauttinut toimenpiteestä. Joose joutui kuitenkin uhrautumaan, sillä  ensimmäisen mäykkyni myötä innostuin myös koiranäyttelyistä. Joosesta ei kehkeytynyt mitään kehähurmuria, mutta tuli sille vähän tulostakin :) Välillä saatiin turkista noottia niin tuomareilta kuin kehän ulkopuolisilta porukoiltakin. Eräs tuomari taisi joskus jopa kysyä, että onko turkkia ajeltu? Melkein rupesi sapettamaan, kun nypintä oli aina niin iso operaatio! Ja kerran jopa eräs kasvattaja sanoi, että miten kauhean näköiseksi olen Joosen kuontalon jättänyt.
    Joose opetti paljon vaikealla turkillaan. Muilla on onneksi ollut helpommat turkit. Ja ehkäpä ajan kanssa minulle on tullut vähän silmääkin mäykkyjen suhteen :) Nykyään osaan mielestäni trimmata mäyräkoiran jo ihan hyvin. Oppiani siirrän välillä muillekin, kun osa kasvattien omistajista on halunnut opetella itse nyppimisen taidot. Viimetteeksi Riikka on ravannut hakemassa minulta infoa, ja olen tuntenut itseni epävarmaksi, sillä enhän minä ole käynyt kouluja niin kuin hän. Riikalla on kohta trimmausopinnoissaan nyppimisnäyttö, ja hän nyppii siellä mäyräkoiran. Minun opeilla mennään!

Kaivelin paperivalokuvista Joosen kuvan. Vuosi on 2005 tai 2006.

Onnenkäpälän Bernardo näyttelykuosissa.

Pentu-uutisia:
Pentulaatikon vieressä nukkuminen alkaa ottamaan veronsa. Onhan tässä kulunut jo viikko. Nukahdin eilen illalla valot päällä ja käsissä lehti. Kello taisi olla 00.30, kun Lasse tuli luoksemme ja sanoi, että joku huutaa koko ajan tosi kovaa. Kömmin unenpöpperössä ylös ja tokaisin tosi nasevan vastauksen: "Ei se haittaa." Pelastin pennun Maikun selän takaa (ei ollut litistyksissä) ja kömmin takaisin nukkumaan lattialle viritetylle patjalle...

Maikku on oppinut äitiyden myötä myös vessattamaan lapsensa. Minun ei ole enää tarvinnut huolehtia tämän asian suhteen. Hyvä näin!

P.S. Saatan välillä päivittää jo julkaistua kirjoitusta. Välillä lisään kuvia ja välillä tekstiä. Joskus voi siis vilaista edellistä jo luettua tekstiä uudestaan :)

Riikan kuulumisia

Riikka:
Kyllä minäkin vielä elän ja hengitän... vaikken olekaan kirjoitellut aikoihin tänne blogiin. Kaisa näyttää olleen tosi aktiivinen täällä puolella. Ei liene uusi uutinen, jos sanon taas että kiirettä pitää. Olen miettinyt usein että olenko haukannut liian ison palan kakkua, kun olen nyt niin monessa mukana. Aika lailla meinaa stressata, se sitten säteilee päähän... koko ajan päähän koskee ja on niska-hartiaseutu jumissa. Ei kerkii salillekaan niin usein kun haluaisi. Siellä kyllä moiset kivut häviäisivät. Olen miettinyt aikaa kaiken tämän opiskelun ja kiireen jälkeen. Osaankohan sitten ottaa rennosti vai olenko taas tunkenut lusikkani useampaan soppaan.
4.12.13 olisi näyttö trimmaamisesta... huh. Eilen olin arvijoijakoulutuksessa. Minäkin siis jossain vaiheessa pääsen arvioimaan toisten opiskelijoiden näyttötilaisuuksia.
Vähän kyllä jännittää omat tulevat näytöt. En tajua minne ne viimeisimmätkin itseluottamuksen rippeet ovat kadonneet. Toivottavsti en mokaa pahemmin ja selviäisin siitä kunnialla. Seuraava koitos luultavasti tammikuussa on koirahierojakoulun loppukoe.Siihen täytyisi päntätä toden teolla jos meinaa päästä läpi. ANTAKKEE AIKOO LUKKEE! Huomaan taas sortuneeni samaan, että varaan itselleni lukuaikaa ja kuitenkin sitten hellämielisenä annan siihen asiakkaalle ajan. EI NÄIN RIIKKA:)

Ensi vuonna sitten olisi eläintenkouluttajan näyttö edessä... Sekin jo stressaa vaikka olen yrittänyt olla vielä ajattelematta sitä. Ihan tarpeeksi ajatelemisen aihetta muutenkin.

Helkan kanssa olimme eilen tokoilemassa. Saimme itse päättää mitä teemme ja ohjaaja kuvasi koko session. Ei ollut kivaa... tai oli, mutta pikkupaniikkihan se siinäkin iski. Ensi kerralla katsomme videot läpi. Yöks. Tokossa pitäs pönöttää ja mä en osaa... Ihan pasmat sekaisin tunnilla kun ei aina muista / tiedä pönöttääkö vai eikö pönöttää:)

Jou. Nyt täytyy alkaa rasvailemaan lihaksia... heh... Tänään tulee useampi sata kiloa lihaa Har-Miin. Eli punttipäivä ihan työn puolesta luvassa.

Metsän elävät

Kaisa:
Pitää ihan mainita, että avokadoöljy sitruunalla on tosi hyvää. Tässä linkki sarjan tuotteisiin:
http://www.olivado.com/olivado.com/finland/Finland.htm
Pitää testata myöhemmin muitakin sarjan tuotteita.

Ja tästä tuli mieleen, että ostin kaupasta kalanmaksaöljyä nestemäisessä muodossa. Tähän asti olen ostanut kapseleita. Nyt öljy oli kuitenkin tarjouksessa. Mietin, että meneeköhän tuote kurkusta alas asti. Hyppäsi kaupassa mieleen, että äitee on tainnut syöttää öljyä minulle, kun olen ollut lapsi. Mielikuva ei ollut positiivinen. Päätin silti ostaa öljypullon, kun halvalla sain. Yllätyksekseni sitruunan maulla höystetty öljy ei ollut pahan makuista :)

Kuvan lähde


Eilen oli iltalenkillä kuumottavia hetkiä. Metsässä kävelin koko ajan eteen päin ja käänsin päätäni pikaisesti vasemmalle. Otsalampun valossa metsän siimeksessä näkyi killottavan jotain. En pysähtynyt tai peruuttanut. Jäi epäselväksi, että mikä oli kyseessä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että siellä näkyi jonkun eläimen silmät. Jäi vähän spuuki olo. Koirat eivät reagoineet mainittavasti, joten eivät saaneet mitään vahvaa eläimen hajua neniinsä.
    Oltiin kävelty tovi, niin meidän vierestä, maasta, lähti lentoon metsäkanalintu. Alvis loikkasi salamana täysiä ylöspäin linnun perään. Oltaisiin voitu vaikka saada lintupaistia, mutta hihna loppui kesken. Alviksella on aika lyhyt hihna; se joka katkesi aiemmin juuri ennen kuin piti lähteä Maikun kanssa luolakokeisiin. Alvis näki jäniksen ja ryntäsi perään.... Olen solminut hihnan. On toistaiseksi kestänyt. Meillä käytetään hihnat oikeastaan viimeiseen senttiin asti. Olen kuluneina vuosina ostanut tosi monta hihnaa ja pantaa. Ei voi aina edes sanoa, että kotimainen on laadukasta. Riikan kanssa on yhdestä merkistä kehkeytynyt meille oikein sanontakin. Tällä hetkellä mielipiteeni on, että Topcaniksen hihna on ollut hyvä. Tämä hihna on käytössä Altilla. On kestänyt jo useamman kuukauden ajan. Ja uskoisin, että ulkomaisista Zooleszcz-tuotteet olisivat hyviä. Niitä en ole vielä päässyt testaamaan. Kirsihän osti Darwinille tämän sarjan pannan. Ei ainakaan reklamaatiota ole minulle tehnyt :)

Pentu-uutisia:
Aamupunnituksen jälkeen pienin pentu painaa 390 g ja suurin 498 g.
Kunhan Lasse suostuu auttamaan, niin voisi pennuista ottaa yksilökuvia.

Maikun mieli on alkanut rauhoittumaan. Häntää jo heiluttelee, ja imettää pentuja selälleen. Eikä tarvitse minulle murista joka käänteessä.

Adena kysyy, että voisiko edes vähän aikaa olla pentujen hoitotätinä

Ostin merkkitoppeja. Tällaista sekundaa sain...

Reikiä täynnänsä.

Väsäsin punajuurikakun. Koristeena kookosta.

Tulosta on tullut, mutta välillä se on pienestä kii

Kaisa:
Kirsi kirjoitteli:
"ainiin, mäyriksen ensimmäinen jänis saalis saatu ampumalla"
Hienoa Darwin!

Jänikset alkavatkin olemaan talviturkeissa. Ja koiratkin sen huomaa. Jänikset näkyvät tosi selvästi lumettomassa metsässä.

Sakke (Onnenkäpälän Brain-Wave) oli ollut mäykkyjen pääerikoisnäyttelyissä kymmenestä valioluokan uroksesta neljäs :) Tulos: ERI, VAK4. Ja tuomarinahan siellä oli Iiron kasvattaja, Camilla Hubbe.

Joku tovi sitten rupesin miettimään, että onkohan Maikku jo ansainnut tarpeeksi palkintoja kansainvälisen muotovalion arvoa varten. Tänään kaivelin lippuja ja lappuja paperipinkoista, sekä luin valioarvosääntöjä. Maikku on tainnut saada ensimmäisen CACIBinsa Virosta 3.6.2012 ja viimeisimmän 25.5.2013 Kuopiosta (yhteensä CACIBeja on 5 kpl). Palkintojen välillä pitäisi olla väliä 1 v ja 1 pv. Ei täyty vaatimus ei. Pienestä jää vailinaiseksi. Palkintojen metsästys siis jatkuu mammaloman jälkeen.

Kun koira synnyttää, on tarkkailtava, että ruumiinlämpö alkaa pikkuhiljaa laskemaan normaalille tasolle. En mittaillut Maikulta lämpöä alusta asti, jotta en huolestuisi. Eilen lämpö huiteli vielä suht korkealla. Onneksi tänä aamuna ruumiinlämpö oli normalisoitunut.

Pääsin eilen käymään salilla viikon tauon jälkeen, kun Lasse suostui kuulostelemaan Maikkua ja pentuja. Reuhdoin taljassa koko harkkojen edestä :) Olisi tainnut moni muukin haluta tulla veivaamaan laattoja, mutta en välittänyt katseista. Käytin taljan toista puolta, niin aina toinen henkilö sai olla toisessa päässä. Laitteille meinaa välillä olla liikaakin tunkua.
    Viikko sitten kokeilin ojentajille 10 kilon punnusta. Sain tehtyä melkein yhden toiston. Nyt tein molemmille käsille lähes kokonaiset sarjat. Voimat kasvaa! Kun tein ensimmäisen kerran liikettä ojentajille pienimmällä painolla, 2,5 kilolla, niin minun koko kroppa tärisi, kun en meinannut jaksaa vetää vaijeria mihinkään. Mietin, että ilkiänkö jatkaa liikkeen harjoittelua ollenkaan. Sinnikkäästi olen jatkanut, ja liike kuuluu tällä hetkellä lemppareihini. Parin kuukauden päästä olenkin sitten pystynyt lisäämään painoa nelinkertaiseksi :)
Tässä kuva liikkeestä. Teen harjoituksen yhdelle kädelle kerrallaan.
En tiedä minne vatsalihasten voimat ovat kadonneet. En meinannut jaksaa tehdä niillä mitään.

Sain Lasselta joululahjan ennakkoon. Lahja oli pieni kamera. Nyt voi vaikka lenkille välillä ottaa kameran mukaan. Järkkärin mukana raahaminen on vähän uskaliasta. Tälle pikku kamerallekin on kyllä hommattava joku eksta hyvä säilytyspussukka. Ei haittaa, vaikka metsässä välillä kämähdän maan kamaralle....
Alla joitakin kuvia, joita sain ladattua koneelle. Laitan myöhemmin lisää, kunhan Lasse opettaa minulle kameran ohjelman käytön.

Iiro Riikan trimmissä.

Uunin kupeessa oli kuumat oltavat trimmaajalla sekä trimmattavalla.

Kuumotusta Helkallakin.

Helkan luukkia.

Valoa elämään!

Kaisa:
Lasse viritteli kuisteille valoja ja lyhtyjä. Nättejä ovat :)
Huomioin vain, että lyhtyjen laseja voisi vähän pesaista.

Pennut ovat voineet hyvin. Pitääkin katsoa niiden tämän hetken painot. Isoimmat ovat varmaan kohta jo puolikiloisia mötiköitä! Nimiä olen pikkuhiljaa mietiskellyt. On se aina vaikea päättää, että kuka kukin on.


Tänään pääsen salille, kun Lasse lupasi huolehtia penskoista. Onkin vähän vieroitusoireita, kun taukoa on ollut pakon edessä viikko. Hyvän pakon eli pentusten. Ja jalkatreenitaukoa on ollut kohta sen kaksi viikkoa. Polvet ovat vain vähän paremmat :( Kotona olen pumpannut tankoa Lassen silmien alla. Saapi ottaa tangosta kopin, kun minä hyydyn. On se vaan vaikeaa nostella vapaata tankoa, kun on tottunut, että tanko on kiinni laitteessa. Eli kyseessä on se ystäväni Smith :)

Valoa pimeyteen.