Nyt tyttö syömään!

Kaisa:
Minulle tarjoutui tilaisuus mennä laajaan kehonkoostumusmittaukseen. EasyFit järjesti viime tiistaina joukkotapahtuman InBoby-mittaukseen. Kävin vähän aikaa sitten suppeassa mittauksessa. Silti päätin varata ajan laajaan mittaukseen, sillä olen toivonut pääseväni sellaiseen.

Päälimmäisinä jäi mieleen:
- massaa lisää eli ruokaa nassuun vaan isompia määriä. Ja tämä sen vuoksi, jotta lihas kasvaisi.
- vasen jalka on jäänyt kehityksessä jälkeen, joten siihen olisi kiinitettävä huomiota, jotta lantion asento ei vääristy. Vasen polvihan on minulla huonompi.
- tuli vähän niin kuin juoksukieltoa, jotta lihas rupeaisi kasvamaan. Ei juoksemista kokonaan tarvitse lopettaa, mutta ei saa humpuutella alvariinsa.
- laardia minussa on keskimääräistä vähemmän.

Jätettävä vähemmälle käytölle ;)

Kyselin, että minkä verran sitä sapuskaa sitten olisi ahdettava kitusista sisään? Sain vastakysymykset. Minulta kysyttiin liikunnan määrästä ja syömisistä. Lepopäivinä kuulemma pitäisi syödä 2500 kcal ja treenipäivinä >2500 kcal. Pidän syömisestä. Ei siinä mitään. Mutta näin aluksi on tuntunut, että kaikki ruoat ei meinaa mennä alas :) Menee ehkä hetki, että kroppa tottuu näihin ruokamääriin. Olo on kuin syöttöporsaalla. Röyh! Eväsrasiat ovat alkaneet käymään pieniksi. Syön itseni perikatoon! On huomenna lähdettävä ostamaan Lidliin alennusroipeleita pakastin täyteen. Yksi liharasia ei riitä pitkälle.

Easyway tulee kuulemma syksyllä uudestaan mittauslaitteineen vierailulle EasyFitille. Voipi sitten tsekata, onko minussa mitään tapahtunut :)

Ulkomaan reissun ja sairastelun jälkeen puntinnosto on lähtenyt liikkeelle hiukan nihkeästi. Ajattelinkin käyvän niin, että ei tullut yllätyksenä. Salille oli kiva mennä, mutta kun ei meinannut saada toistoja tehtyä samoilla painoilla kuin ennen, niin samaan aikaan oli iloa, turhautumista ja pientä vitutusta. Tällä viikolla treenit ovat menneet paljon paremmin, ja olenkin tehnyt ojentajilla parit ennätykset. Huomasin salilla, että minä örisen, kun jouduin pinnistelemään niin kovasti. Mitä siitä seurasi? Naurua!
Tästä se taas lähtee.

P.S. Kun kerran koiralenkeillä juoksen nyt vähemmän, niin kaivoin esille koirien vetorenkaan. Altti sai vetää auton rengasta pitkästä aikaa. Altti oli sitä mieltä, että ei jaksa. Pitänee totuttaa touhuun vähitellen....eikä pistää vetämään monta kilometriä kylmiltään :)  Ennen Altti oli ihan innoissan, kun on päässyt töihin. Nyt oli vakavalla naamalla.