Riikka:
Maanantainna menimme taas Helkan kanssa paimentamaan. Olikin parin kerran tauko...olin ottamassa näyttöjä vastaan, niin jäi nämä harrastukset taas ikävä kyllä väliin.
Olimme viimeisenä vuorossa joten odotteluaikaa oli rutkasti. Helka osasi käyttäytyä hienosti. Haukkui esim. vähemmän kuin aiemmin, vaikka siinä pihapiirissä ja ympäristössä on paljon erilaisia häiriöitä...kalkkunoita, muita koiria, toisten paimennusvuorot jne. Siinäpä sitten tarkkailin muiden touhuja. Monet olivat jo niin edistyneitä, että saivat itse haettua lampaat varikolta ja kävivät niiden kanssa kiekan isommalla laitumella...
Oma vuoro ei nyt jännittänytkään niin paljoa kuin aiemmin. Viime kerrasta oppineena otin Helkan "haltuun" heti ja kun menimme lampaiden luo se kulki perässäni. Sain mahtavaa tukea opettajalta.Kiitos siitä!
Helka osasi hienosti hommansa. Itsekin vähän jo kehittynyt, mutta meni minulla välillä hiukan sähläämiseksi.Pyysin Mariannea, että paimentaa Helkan kanssa.Katsoin sivusta ja vau. Open ei tarvinnut oikeastaan sanoa mitään Hekulille, se toimi paimenen tavoin. Oli mahtavaa nähdä kuinka se tuumaili pakoetäisyyttä ja toimi hienosti eri tilanteissa. Eli Helkalla on paimennus verissä.
Lopuksi juttelimme opettajan kanssa siitä, että Helka on semmoinen veitsenterällä keikkuja saalistusviettinsä kanssa. Varsinkin kun se väsyy voi lähteä herkästi saalistuksen puolelle. Nyt lopussa kun paimennettiin Hekun kanssa se otti nenäkontaktia yhteen jääräpäisempään lampaaseen. Minä, että saako se tehdä noin?! Kuulemma saa, painetta täytyy tarvittaessa luoda, mutta täytyy olla tarkkana, ettei se mene sinne saalistuksen puolelle..Eli veitsenterällä mennään:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi:)