torstai 14. elokuuta 2014

Pieni, hassu koira

Kaisa:
Otin verta sulamaan, kun päätin että teen Airalle ensimmäisen metsäjäljen. Turkkia pakettiin ja puku päälle! Silti mietin, että missähän oksassa se kiikkuu jossain vaiheessa tai montako kiloa kasveja se lopulta kantaa mukanaan kotiin.
    Oli satanut pitkin päivää, joten maasto oli ihan märkää. Sinne vain tarpomaan verinen sieni narun päässä. Ajattelin, että on parempi jäljestää jälki heti tuoreeltaa, jotta Aira oppisi asiat pikku hiljaa. Eikä kävisi niin, että se pyörisi metsässä ihan pallo hukassa.
    Kun jälki oli valmis, lähdin hakemaan Airaa. Kysäisin huvikseni Lasselta, että lähtisikö se mukaan. Ihmeekseni kuulin vastauksen "joo". Kumpparit jalkaan ja menoksi. Lykkäsin Lasselle kännykkäni, jotta saisin talteen muutaman kuvan.

Valmiina lähtöön.

Jälkeä kohti!

Aira lähti innostuneena matkaan. Alussa oli helpompaa maastoa.


Iso maasto, pieni koira.

Kun metsäjälki alkoi ojan ylityksen muodossa, niin Aira jäi miettimään, että minne päin on mentävä. Löytyihän se oikea, ryteikköinen reitti. Aira eteni hienosti, ja ennätin Lasselle jo huikkaamaan, että meillä on pieni, hieno koira. Välillä Aira kierteli vauhdilla puiden ympäri. Yritin parhaani mukaan pysyä perässä ja selvitellä narua. Airahan on niin mahdottoman kevyt, että se jää heti jumiin, jos naru menee puun ympäri. On myös huomioitava, että en vedä narua tms. Airan matkahan tyssää silloin heti. Höyhensarjalainen :)

Setvii, setvii, narua siis.

Ensimmäisellä makuupaikalla Aira jäi tutkimaan tallattua kohtaa niin tinkaan, että piti jo usuttaa jatkamaan matkaa. Ainakin siis merkkasi käännöspaikan! Matka jatkui ja sama tapahtui seuraavalla makuupaikalla. Tämän jälkeen Aira lähti kaartamaan mielestäni liikaa oikealle. Käskin Airan tulla takaisin, kun reittimerkkiäkään ei näkynyt. Ohjasin Airaa vasemmalle. Sieltä Aira kaartoi loivasti oikealle. Huomasin sitten merkin.... Minä siis olin ihan väärässä. Anteeksipyyntö Airalle, ja matka jatkui.




Kun pääsimme metsän rajalle, ojan vierustalla oli iso röykkiö eri kokoisia kiviä. Aira mietti hetken, että mistä pitää mennä. Matkalla sain tehdä huomion, että jos Aira poikkesi hiukan merkatulta reitiltä, niin se osasi palata itse takaisin. Sitten olimmekin päässeet jo takaisin aukealle kohdalle, niin Aira sanoi, että paleltaa. Jotenkin jäljestysinto vähän lopahti, ja risukin tarttui pukuun kiinni.


Usutin Airaa eteen päin. Urheasti pieni, hassu koira jäljesti loppuun asti ja löysi kalkkunaviipaleet. Kysyin Lasselta, että montako pistettä annat Airalle kympin asteikolla. Kuulemma 13.

Päätepysäkki herkkuineen.

Sitten pääsinkin taas laittamaan turkkia.

Seuraavaksi Airalle voisi tehdä metsäjäljen ja jäljestäisimme sen täysvanhana. Voisin kiinnittää huomiota jäljen pituuteen, jotta tulisi varmasti tarpeeksi pitkä jälki.  Katsotaas, mitä Aira sitten sanoo!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi:)