Maire

Kaisa:
Kesyttömän Ankkurit Ylös, elikäs kotoisammin Maire, muutti meille lauantaina. Airaa uusi tulokas hiukan jännitti. Artsi on kuitenkin niin innokas leikkijä, että yritti innostaa uutta tulokasta villiin menoon. Maire ei ihan vielä ole uskaltanut antautua juoksun tiimellykseen. Kyllä varmasti pikapuoliin, kunhan ensin vähän kotiutuu :) Maire tuntuu niin pieneltä Airan rinnalla, vaikka Aira on oikeasti pieni tyttönen. Airalle oli tullut lisää massaa 100 g :)
    Maire on ahkera käyttämään hampaitaan. Saapi katsoa perään, että ei syö esim. Lassen vermeiden johtoja. Muutoin on Lassen käsi ojossa, että lapapa tähän tuhat lappusia (juu-u, osa johdoista on tosi kalliita...). Harrastukset kullakin. Lasse työntää rahat tuollaiseen. Minä puolestani eläimiin.
    Maire lähti täänään töihin mukaan. Pentusta pelotti jonkin verran 5-tien varressa, kun oli runsaasti liikennettä. Maire tunki ahkeraan päätänsä minun kainaloon. Onneksi Mare ei oksennellut bussissa. Mairella nimittäin oli aikasta pahaolo kotimatkalla.

Aira yrittää siirtää elohopea-asennetta Maireen :)

Eläinlääkärireissusta

Kaisa:
Ibbe-/farkkuyhdistys pyysi, että otattaisin verta Sellasta ja Alviksesta DLA-tutkimusta varten. Sanoin, että voin kustantaa yhden koiran verenoton. Aluksi Alviksella oli klinikalla mukavaa. Mutta kun olisi pitänyt mennä pöydälle, niin tuli tiukka stoppi. Sain hetken kammeta tätä herraa pöydälle. Lopulta kun Alvis seisoi pöydällä, niin yritin sitten saada hetken aikaa istuutumaan.... Silmät olivat ihan ymmyrkäisinä. Verta kuitenkin saatiin putkiloon :)
    Aira sai vuosikasrokotukset. Sitten pärjäileekin niillä hiukan pidemmän pätkän. Claarakin joutui luovuttamaan verta verikokeita varten. Ja Esterille reissu olikin sitten viimeinen. Sen kunto alkoi huononemaan. Eläinlääkäri totesi nestettä keuhkoissa ja vatsaontelossa. Sydän ei meinannut jaksaa enää toimia. Kantanarttumme lepää nyt metsän siimeksessä.
    Esteri oli Seppo Suomisen Oppes-kennelin viimeisestä pentueesta. Seppo oli jo tehnyt pitkän kasvatustyön. Ikä ja vaivat alkoivat tulemaan vastaan, niin oli aika jättää kasvatustyöt nuoremmille polville.

Hyvästi Esteri

♥

Onnenkäpälän Cajsa + mm. MEJÄ-koe

Riikka:
Kuvia Norjan koiruudesta:)

Melkoiset maisemat

Isännän kanssa lepotauolla:)

Kaisa:
Altin MEJÄ-koeilmoittautumisesta tuli alunperin viestiä takaisin päin, että ilmoittautuminen on otettu vastaan. Kysyin tänään, että pääsemmekö kokeeseen. Sanoivat, että ei heillä ole minun ilmoittautumistani...
Sunnuntaina olisi ollut kokeet Kajaanissa.
    Tein Altille tuasen jäljen. Vesisade oli varmasti huuhtonut osan hajuista pois. Altti osaa kyllä jäljestää hvyin, mutta riistan hajut saavat sen väärille urille. Tänään varmasti haistoi metsässä ne aiemmin nähdyt hirvet. Poukkoili nimittäin niin mahdottomasti narun päässä ees sun taas. Ei varmaan Altin kanssa voisi lähteä kokeisiin kovin luottavaisin mielin, vaikka alun alkaen ajattelin, että Altista harjaantuu hyvä jälkikoira.

Viikonloppu meni reissatessa, niin kuin Riikka kerkesi jo mainitakin. Luolahommat ei menneet ihan putkeen. Näyttelyissä sen sijaan Pesonen oli Paras uros 2 Vara-sertin kera. Maikku kipitti sadesäässä sijalle RYP 2! Maikun iskä, Ossi, oli RYP 3 :) Pojasta polvi paranee?
    Kiitos Annelle ja Teemulle kyydistä Helsingin suuntaan. Kotiin matkustettiinkin sitten junalla. Menin junaan väärästä päästä. Sai roudata boksia ja koiria junan halki... Ja oltiin aikasta märkiä, kun osasi sataa niin railakkaasti.
Ensi viikolla olisi Hyvinkään näyttelyt. Sitten seuraavat näyttelyt olisivatkin vasta joulukuun Messaritapahtumassa. Ja sen jälkeen Hundmässa Ruotsissa. Mitäs ensi vuodelle keksitään?
Ja katsotaan, pääseekö vielä pyörähtämään tämän vuoden puolella luolakokeissa. Ainakin Rantasalmella olisi useammat kokeet.

Reippaasti alkoi tämäkin kuukausi

Riikka:
Olimme eilen Kaisan, Maikun, Velmun ja Pesosen (oli turistina), kanssa Hankasalmen luolakokeissa. Aikataulumme oli taasen tiukka. 17.30 piti olla paikalla ja taisimme juuri siihen ennättää:)
Minä olin aluksi vähän vastarannankiiskenä lähdössä koko kokeeseen, kun tiesin, että siellä menee koko yö ja kun en tiennyt millaisissa olosuhteissa siellä täytyy olla. Paikka osoittautui kuitenkin mukavaksi. Oli lämmin tupa ja pihalla iso kota tulineen. Ihanan lämmintä:) Iltaa kohti sää nimittäin viileni ja yöllä oli melko kylmä. Olisi vain voinut kuvitella mitkä olisivat olleet tunnelmat jos paikalla olisi pitänyt värjötellä yhteentoista ulkona.

Koe oli jännä, en ollut aiemmin moisessa käynyt. Ensin tarkastettiin tyhjä luola ja molemmat koiramme selvisivät siitä. Paikalla oli koiria yhteensä 11. Kaikki siis vuorollaan tutkivat ensin tyhjän putkiston ja sitten alkoivat tosi toimet. Velmu oli kakkosena vuorossa ja Maikku heti kolmantena. Molemmat saivat C-tuloksen, koska eivät painostaneet tarpeeksi kettua. :( Oli hienoa katsoa kun monet koirista oikein syöksähtivät ahdinkoputkeen... Meidän eivät... tulivat välillä putken suulle ihmettelemään yleisöä tai mitä lienevät miettineet.

Järjestelyt olivat todella loistavat ja tuonneppa voisi mennä vaikka uudelleenkin. Toki kettuja käy sääliksi ja ihmettelen että nykyään moista puuhaa saa edes harrastaa.. kun tuntuu, että kaikki eläintenpitoon liittyvät asiat tiukentuvat ja hyvä niin. Olisikohan mitään muuta keinoa todeta onko koirasta metsästäjäksi tai muuten tuota taipumusta asiaan, kuin kiusaamalla kettuja?

Kotona olimme puoli yhden maissa. Olipas aika jännää ajella pilkkopimeässä kun eipä ole taasen aikoihin tarvinnut pimeässä ajella. Vähän jännitti, että onko hirviä liikenteessä, mutta eipä onneksi eteemme hyökkineet.

Kaisa lähtikin klo. 3.00 Annen kyytiin meiltä Maikun ja Pesosen kanssa suuntana Helsinkisity... Heidän matkalla olikin sitten hirvi ollut tiellä ja jarrutella oli kovasti saanut. Onneksi ei käynyt mitään.

Voin kuvitella Kaisan oloa, kun ei ole kerennyt levätä yhtään. Minä muutaman sekavan tunnin unella töllistelen ja olo on lähinnä krapulainen... miten sekin lie mahdollista ilman alkomahoolia:)

Ai niin, onneksi huomiset ajoharkat peruuntuivat... eikä ole edes kurssiloita. Saa levätä.... ööö siivota ja puuhastella kotosalla.

Metsän eläjät

Kaisa:
Koirat ovat useimmiten metsässä lenkkeillessään, elikäs joka päivä, ihan tohkeissaan. Sitä vaan miettii, että mitähän ne nytkin haistavat. Metsäkanalintuja nähdään ympäri vuoden jopa monta kertaa viikossa, joskus joka päivä. Koirat haistavat ne ja tiedän, että joku/jotkut ovat kulkeneet paikasta tai kyyhöttävät piilossa. Talvella kun lenkkeillään otsalampun valossa, niin meinaa sydän pysähtyä, kun linnut pakenevat kiepeistään. Varsinkin, jos kuuntelee podia tai on muutoin omissa ajatuksissansa.
    Eilenkin koirat alkoivat haistelemaan ilmaa ja Altti on aina innokas nousemaan takajaloilleen tiiraillakseen ympäristöä. Kyllähän sitä sitten heinikosta ja koivikosta pyrähteli lentoon kymmenkunta siivekästä. Yksi linnuista jäi pyristelemään koivikkoon. Vedin Altin hihnaa lyhyemmälle. Muutoin olisi saatettu saada lintupaistia...
     Tänä aamuna kävi toteen se, mitä olen kaikki nämä metsässä asumisen vuodet miettinyt. Että milloin näen hirven ja miten saan koirat pois tilanteesta? Koirat huomasivat hirvet ennen minua. Onneksi en silti mennyt tällä erää koirien perässä vatsaliukua. Alkoi hirmuinen haukku ja hirvet pinkoivat pakoon. Itse näin vaan elikoiden pyllyt.
    Ei ole ihme, jos koirien nenät vievät harhaan jäljestysharkoissa. Tällä viikolla tein myös Pesoselle jäljen. Loppupuolella nenä vei ihan väärään suuntaan. Ainakin minun mielestä. Ehkäpä Pesoska yritti kovasti sanoa, että tuolla se haavoittunut elukka on...ties vaikka hirvi on siellä köpötellyt.

Näyttelytuloksia päivitetty

Kaisa:
Näyttelytuloksia päivittelen kotisivuillemme aina kun ennätän ja viitsin rustailla arvosteluja koneelle. Nyt olen päivittänyt Maikun, Pesosen ja Altin kesän tuloksia.

Ostin tänään junalipun välille HKI-Kuopio. Lippu maksoi vain 10 €, sillä VR:llä on 1-vuotis Veturi-kampanja. Lippu on n. 6 kertaa normaalia halvempi!
    Perjantainahan Maikku ja Velmu lähtevät Hankasalmelle luolakokeisiin. Oleilen pari tuntia Riikan luona ja lähden sitten Maikun ja Pesosen kanssa Helsingin näyttelyihin. Toivottavasti Muikku ei haiskahda ihan ketulle :)
    Sunnuntaina olisi tarkoitus jatkaa koiraharrastusten parissa. Katsotaan jaksaako vielä tsempata!