Kokkailua + Paimennusta, tokoilua ja muuta säpinää

Kaisa:
Kokeilin tehdä kevytversioruokia. Osa on ok ja osa resepteistä kaipaa muokkailua. Banaanilettuset oli ihan hyviä. Banaani vain on parasta siltään sekä niissä banaanin muotoisissa suklaabanaaneissa :) Laitan lettusiin ensi kerralla marjoja. Jäätelönkin reseptiin kuului banaani. Vaihdan jätskiinkin marjat. Ja voisi jollain kerralla lorauttaa joukkoon hitusen vaikka kahvia.
    Lisäksi kokkasin pieniä jauhelihapizzoja, ja niihin tein itse tomaattikastikkeen. Perunamuussin ja kanasetkin väänsin. On tuas hetkeksi syötävää. Ja pääsin nukkumaan puolen yön jälkeen...

Tänään olisi luolapäivä. Mukaan lähtevät ainakin Aden pentunen, Sepe, Maire ja Iiro. Katotaas, saako nuoriso mitään aikaiseksi.
    Huomenna olisi tarkoitus lähteä Lassen kanssa risteilylle viinitila Alahoviin. Eivät vuan oo vastanneet puhelimeen se risteilymiehistö.

Vattuja on tosi paljon. Kun vain saisi ahkerasti kerättyä niitä. En ole tainnut muina vuosina nähdä meillä päin näin paljon vadelmia. Usein ovat ihan matosia ja huonon näkösiä, ja marjoja on vähän. Ibet ovat ihastuneet vattuihin. Yksi ilta lenkillä pysähdyttiin syömään marjoja. Ibet ryykäsivät puskiin ja herkuttelivat ihan omatoimisesti. Jossain vaiheessa päätin, että nyt matka jatkukoon, jotta päästään joskus takasin kotiinkin. Kun sanoin käskyn, niin ibet vain vilkaisivat minuun ja jatkoivat syömistä. Piti sanoa monta kertaa, että NYT MENNÄÄN ennen kuin uskoivat :)

Yksi päivä taas hihna hajosi. Tällä kertaa Altilla, kun nykäisi Flexin narun loppuun asti. Römpsähti naru lennähtää ihan kunnolla. Jostain syystä Altti uskoi luoksetuloa, vaikka uskoisin, että hoksasi olevansa irti. Suututti hihnan rikki meneminen niin, että Flexi lennähti kaarella pöpelikköön... Uusi Flexi hommattu jälleen rikkoutuneen tilalle.

Mutta nyt lenkille ja koiratiloja siivoamaan!

Lassekin sai aamisailella maistaa itsetehtyä jäätelöä ja banaanilettusia. Ei ilmeisesti olleet ihan parasta...

Riikka:
Voi sanoa, että on taas ollut tapahtumarikas viikko. Keskiviikkona olimme Helkan kanssa paimennusharjoituksissa kolmatta kertaa. Nyt olikin erilainen kerta, koska emme lähteneetkään metsään paimentamaan vaan olimme aitauksessa. Lampaat olivat jo päivän aikana käyneet Kuttukuussa olleen kurssin mukana metsässä jo useampaan otteeseen ja näin ollen ne saivat hiukan levätä:)
    Paikalla oli useampi koira, ja muiden suorittaessa omaa vuoroaan itse olin silmä kovana ja yritin ymmärtää mitä aitauksessa tapahtui. Me olimme Hegulin kanssa viimeisiä ja sainkin ihailla muiden toimia hyvän tovin. Aitauksessa toiminta on tosiaan paljon nopeampitempoista kuin metsäpaimennuksessa. Nytkin porukassa oli eritasoisia ja eriaikaa opiskelleita koirakoita, joten meno oli sen mukaista:)
    Oman vuoromme tultua olin kyllä ihan HooMoilasena, jotta mittee pittää tehdä. Meitä opasti taitava Marianne. Hänellä oli upea koiransa auttamassa meitä. Kuljin ensin Helkan kanssa lauman perässä. Siis minun aikani meni siihen, että itse pysyin perässä ja yritin ymmärtää mitä Marianne kulloinkin meidän haluaa tehdä. Sitten sain laskea Helkan irti. Itse kiiruhdin Mariannen mukaan lauman etteen ja Helkan oli tarkoitus kulkea perässä. Se pyrki tulemaan luokseni ja lauman eteen, mutta silloin Marianne ohjasi sitä pysymään takana paimensauvan avulla. Itse en todellakaan tajunnut mistään mitään, kun loikin vaan eestaas ja yritin pysyä ryhmän mukana:) Huoh. Eka kierrokselta emme saaneet palautetta. Ajattelin, että voihan räkä. Muut kurssilaiset kommentoivat vuoromme menneen hyvin... Marianne oli nimittäin jututtanut kaikki oman vuoronsa jälkeen. No eipä siinä mitään. Seurailin taas toisten vuoroja. Varsinkin eräs bordercollie, Mei, teki huikean suorituksen. Se on aivan aloittelija, mutta syttynyt täysin hommaan. Onneksi suoritus on videoitu. Helkan toinen suorituskin videoitiin, mutta tämä Mein omistaja pitäsi saada kiinni, että muistaisi lähettää pätkän minulle.
    Meidän toka kiekka meni kutakuinkin samoin kuin eka, mutta lopuksi Marianne kommentoi ja antoikin positiivista palautetta. Tästä on kuulemma hyvä jatkaa. Nyt onkin paimennusharrastuksessa parin viikon tauko, koska Kuttukuussa on paimennuskokeita/-kilpailuja ym. toimintaa. Harmi, etten pääse katsomaan.

Torstaina olimme vuorostaan tokoilemassa Hekulin kanssa. Olen tyytyväinen suoritukseemme. Ensin pentuja siedätettiin metelille, taputuksille ja hurraamisille. Täytyyhän sitä, ettei sitten kisoissa häkelly hirmuisista suosionosoituksista;)
    Luoksetuloa harjoiteltiin hauskasti. Pennut olivat kiinni odottamassa vuoroaan. Omalla vuorolla menimme kutsumaan omamme seuraavanlaisesti. Elikkäs toiset kurssilaiset tekivät luoksetuloradan kohdalle "ihmismuurin", mutta harvan sellaisen. Eli kun koira kutsuttiin luokse, se joutui puikkelehtimaan muiden ohi. Tosi hyvä harjoitus.
    Yksilöllisesti kävimme vielä läpi perusasentoa ja sain ohjeeksi olla tarkkana paikan kanssa, koska Helkasta kasvaa iso koira ja se tulee liian helposti olemaan edessä. Lopuksi oli vielä maahanmenoharjoitus. Yllätyin, kun sain kuulla, että tämä harjoitus tehdään koiran oman oivaltamisen kautta. Eli kun koira tarjoaa käytöstä sitä palkataan siitä! Mahtavaa! Nyt ollaankin tätä kovasti harjoiteltu. Alussa vielä ollaan, kun Helka yrittää tehdä kaikkea muuta, mutta kyllästyttyään touhuiluun se kyllä menee lopulta maahan.

Eilen kävin Pemolla Outin juttusilla. Tehtiin henkilökohtaistasuunnitelmaa opiskelujen suhteen. Outi oli sitä mieltä, että trimminäytön tekisin jo vuoden lopussa tai viieistään vuoden vaihteessa... HUI! Näyttelytrimmin ajattelin suorittaa mäykyllä, mutta entä sitten leikattava rotu. Apuah.
Eläintenkouluttajaopintoihin, varsinkin muiden eläinten kuin koiran tarvitsen sitten lisäoppia:) Mielenkiintoista...ehkäpä hiukan ajanhallintaongelmia saattaapi tulla, mutta odotan innolla mitä kaikkea sitä taas oppiikaan ja mihin tämä johtaa;)

Trimmattavia

Kaisa:
Eilen Riikka trimmasi Lapinlahdella vakiasiakkaammee Aatu-villiksen. Näyttelytrimmissä puolestaan kävi Adenan pentu, Pentti (Onnenkäpälän Delbert).
Riikka:
Juu, eilen tuli taas tosiaan trimmailtua. Aatu on mukava kiltti koira, joka käy säännöllisesti luonamme.
Usein koirat pestään valmiiksi kotosalla (Aatukin) ja näin ollen kuivaus ei ole tapahtunut aivan oikeaoppisesti, tai karva on kerennyt muuten vain mennä kikkaralle. Senpä vuoksi kun sellainen koiran turkki leikataan saksilla on hiukan haastavaa saada tasaista jälkeä:) Jokatapauksessa asiakas oli tyytyväinen, joten se riittää:)

Aatu on taas kuosissaan.

Pentti on valmis näyttelyihin.

 

Pihamme Lollypop-liljat ovat todella kauniita!

 

 

Koirahierontaa ja kaakkumi

Riikka:

Opiskeluni ovat nyt siinä vaiheessa, että harjoitushieronnat on tehty:) Jatkossa teen koirahierontoja opiskelijahintaan elikkäs 18 eur / krt, norm 36 eur. Ota minuun yhteyttä riikka.hartikainen75@gmail.com. Hierontatilanteessa olisi hyvä olla mukana. Muistathan ettei sairasta koiraa voi hieroa.
Vasta-aiheita ovat mm. Kuume, avoin haava, akuutti trauma esim. tuore revähtymä, välilevytyrä tai tulehdus. Rokotusten jälkeen on hyvä odotella ainakin viikon verran.
Juoksussa olevaa narttuakaan ei kannata hieroa, ellei koiralla ole jotain todella akuuttia syytä tulla hierontaan. Myöskään aggressiivisia koiria en hiero tai ainakin syy käytökseen täytyy ensin selvittää.

Juupsan.. Kyllä tämä minun elämäni on vain pyhitetty koirille. Hierontaa, koulutusta, trimmiä ja omien koirien kanssa puuhastelua. Nyt ajatuksissa eräs yksityisopetuksessa käyvä aivan ihana koira. Koira on vain niin kovin vilkas ja innokas, että omistaja saa tehdä töitä hallitakseen sen. Varmasti paljon taustalla opittua käytöstä jota nyt sitten yritämme pois opettaa. Eilen keskustelimme homeopatian käyttöä koulutuksen rinnalla. Asiakas innostui asiasta. Näinpä minä aloin tutkimaan mitä homeopaattistalääkettä tässä tapauksessa voisi kokeilla. Löysin mielestäni oikean vaihtoehdon, varmistin sen vielä opettajaltani. Avot, nyt vain odottelen mitä asiakas tästä tuumaa ja saako hän hankittua kyseistä ainetta.

Tämä koiramaailma kaikkine juttuineen on vain niin mielenkiintoinen. Tänäänkin olisi luvassa hierontaa ja trimmausta. Menenkin loppupäiväksi Lapinlahden liikkeelle pitkästä aikaa. 

Kaisa:
Tässä tämä kakku nyt on. Sovelsin ohjetta jonkin verran, niin mietin, että tuleekohan ihan strömssikakku. Ihan hyvä siitä tuli :) Irtopohjavuoka meinasi ruveta vuotamaan, kun laitoin kakkupohjan päälle hyydytettävän osan. Iskin vuoan uunipellille ja koko höskän sitten alkuvaiheeksi pakkaseen. Sieltä siirsin sitten jääkaappiin. Aamulla saimme Lassen kanssa nauttia kaakkumista. Suklaahommat on suklaakarpaloita. Ja hyydytetyssä osassa on mm. tuorejuustoa, mustikkaa, mansikkaa ja vähän vadelmia. Pohjassa on mm. tummaa suklaata, tummaa kaakaota, manteleita ja kookosta. Kakun päälle olisi tullut vielä kiiltävä osa, mutta en jaksanut eilen enää klo 23 ruveta sellaista väsäämään.

Iron Maiden

Kaisa:
Lauantaina matkustimme Helsinkiin junalla. Maiden paitoja alkoi näkymään jo Kuopiossa, ja kun päästiin Helsinkiin, niin faneja näkyi siellä sun täällä. Junassa vastapäässä istunut miekkonen kyseli, että olenko menossa koiratapahtumaan, kun luen koiralehteä. "No en, kun mekin mennään Maideniin :)"
Ensi töiksemme suunnistimme pääkaupungissa italialaiseen ravintolaan. Päätimme syödä pitkän kaavan mukaan, joten muuta emme sitten kerinneetkään tehdä ennen stadionille suunnistamista. Paitsi siinä välissä heitimme tavarat Glo-hotellille.
Minun valitsema menu:
Menu Toscanini 

	Vitello tonnato: Ohueksi siivutettua vasikanpaistia ja tonnikalakastiketta
	Käsintehtyjä kantarelliravioleja ja paistettuja kantarellejä
	Paistettua nieriää, kesän vihanneksia, Beluga-linssejä ja sahrami- sitruunakastiketta
	Tiramisú

Viinin laskuttivat väärin, niin saatiin nautiskella ilmaisista lasillisista :)

Lassen ateriat olivat paljon isompia kuin minun.

Keikkapaikalla oltiin ihan ajoissa, sillä Lasse halusi nähdä kaikki bändit, koko rahan edestä siis. Paikalla oli yllättävän vähän porukkaa, vaikka stadionin ulkopuolella jonottajia riitti. Alue täyttyi oikeastaan vasta sitten, kun Maidenin keikkavuoro lähestyi. Ensimmäisenä soitti Ghost, tokan bändin nimeä en enää muistakaan (Tarkistuksen jälkeen bändi oli Sabaton) ja kolmantena Bullet for My Valentinen peruuntumisen tilalla soitti Amorphis.
    Stadikalle saapui n. 28000 ihmistä. Välillä seisomokatsomossa oli aikasta ahdasta, kun ihmiset alkoivat tiivistäytymään ja etualalle tunki alvariinsa lisää porukkaa. Meinasin yhdessä vaiheessa sanoa Lasselle, että minä luovutan ja menen sivummalle. Sovitaan paikka, missä nähdään. Mutta sitten meidän läheltä poistui väkeä ja ympärille jäi tilaa. Voin sanoa, että olen kuullut Iron Maidenin livenä, mutta nähnyt vain vilaukselta. Miksiköhän lavaa ei voi rakentaa hitusen korkeammalle, että porukat näkisi bändin? Kun välillä oikein kovasti pinnistelin mennä varpailleni niin näin "pieniä" miehiä temmeltämässä lavalla. Muutoin seurailin keikkaa screeneiltä. Jotain kertoo se, että useimmiten en nähnyt lavan taustakangastakaan ja pyrotkin näin useimmiten screeneiltä. Välillä en nähnyt screenejäkään. Mutta tärkeintä on se, että Lasse oli keikkaan tyytyväinen. Sen reissuhan tuo oli :)   
    Kun poistuimme alueelta, niin huomasin, että joku makaa katsomossa ja ensiapumies on vieressä. Mitähän lie oli sattunut? Oliko saanut jonkun kohtauksen vai oliko iloliemi maistunut liiaksi? Kun kävelimme hotellille, niin eräs vastaantulija huudahti, että oliko hyvä keikka? Tiesi meidän tulevan stadionilta, vaikka Lassella ei edes ollut Maiden paitaa :) Kysyi myös, että mikä oli eka biisi. Ei ollut Lasselta yllättävä vastaus: "En muista." :)
    Kävellessä tiirailtiin mainoslappusia, joissa myytiin helsinkiläisiä asuntoja. Tiesinhän minä, että asunnot ovat kalliita. Mutta silti meinasi silmät pyörähtää päässä, kun luki esim. ilmoitusta, jossa myytiin meidän makkarin kokoista kerrostaloasuntoa hintaan 170 000 euroa.
    Hotelli oli ihanan hiljainen. Monesti kun on aikaisemmin yöllä saanut herätä mm. discon paukkeeseen ja tappelevien huutoihin. Silti heräsin ihan liian ajoissa, ja sai vähän odotella aamiaiselle pääsyä. Aamiainen oli vallan tasokas. Mukava pikavisiitti oli tämä reissu siis kokonaisuudessaan!

Stadikalle ei saanut ottaa kameroita. Lasse nappaili jokusen kuvan kännykällä.

Ensimmäinen lämppäri, Ghost.

Iron Maidenin keikalla katsojia riitti.

Keikalla oli tunnelmaa.

Muutaman biisin minäkin jopa tunnistin!

Onnea Neela! 6 vee...

Riikka:
Neela 6 vuotta sitten:

Voi miten kauan siitä on aikaa kun Neela haettiin Norjasta:) Neela on aivan uskomaton tyyppi. Toimii kuin ajatus ja on esimerkillinen holsku. Onnea Nepa!

Har-Missa isot alepäivät + Pentutottista + R.I.P. Velmu

Har-Min Farmien tarjous:

Ota 3 maksa 2!

Tarjous voimassa Lapinlahdella tänään 19.7 ja Siilinjärvellä pe-la 19.7.-20.7. Kampanja koskee normaalihintaisia tuotteita. Saat edullisimman ilmaiseksi.

Riikka:
Eilen siis olimme tokoilemassa Helkan kanssa ensimmäistä kertaa. Hiukan mietitytti miten pentu pärjää kun se oli jo valmiksi väsynyt. Alku meni hyvin...
Tunti alkoi pienellä pohjustuksella ja sitten kukin vuorollaan sai käydä näyttämässä saako pennun kulkemaan irti, mieluiten seuraamassa. Kaikilla sujui homma hienosti, Helkallakin. Helka halliin tullessaan jännitti aika paljon uutta ympäristöä ja vielä meidän suorituksenkin aikana hiukan jännitteli seinän vieressä olevia putkia.. Onneksi Pirjo-ohjaajamme huomasi tilanteen ja antoi Helkalle mahdollisuuden käydä vähän tutkimassa seinän vieressä. Kyllähän tuo Helkulin jännitys lauksesi tunnin edetessä.
Hommia tehtiin kukin vuorollaan ja odottamisaikaa oli aikalailla. Siinä kysytään pennuilta hermoja, jotta pystyvät odottelemaan omaa vuoroaan. Tosin se rauhoittuminenkin on hyvä oppia, olipa sitten kokeissa, näyttelyissä tms niin joutuuhan sitä välillä olemaan paikoillaan ja odottelemaan omaa vuoroaan.
Seuraavaksi Pirjo halusi nähdä osaako pentu leikkiä. Jokainen vuorollaan näytti suostuuko koira esim. vetoleikkiin, osa koirista haki palloa, tällä jutulla pohjustettiin kapulannoutoharjoitusta. Helka edelleen oli vähän kipsissä, mutta kyllä se suostui leikkimään ja osio meni hyvin. Minä toope en ollut ottanut oikeanlaisia leluja mukaan...
Kolmantena juttuna tehtiin kuja seinän vierustalle, siitä välistä oli tarkoitus laittaa pentu tulemaan luokse. Helka onneksi suoritti senkin tehtävän melko hyvin:) Ei esim mennyt moikkaamaan muita pentuja.
Kurssilla pyritään siihen ettei koira haistelisi maata , eikä haukkuisi. Helkan kanssa teetti vähän töitä kun odotellessa meinasi nenä viistää lattiaa. Varsinkin tunnin loppua kohti kun väsymys alkoi painaa tuli koirasta melkoinen riiviö.
Ai niin. Sitten harjoiteltiin perusasentoa. Se sujui hyvin. Olin onneksi vähän jo ennakkoon harjoitellut.
Viimeisenä olikin haastavin juttu kun oli tarkoitus kokeilla rauhoittumista. Helka oli jo siinä tilassa, ettei jaksa enää mitään. Ja alkoi puremisen ja riekkumisen. Sehän saa edelleen noita "kohtauksia", kun on todella väsynyt ja haluaa nukkumaan... No pikkusen sain ohjeita, että puremiseen pitäisi puuttua... Ajattelin vain mielessäni, että mutku:) Siis sitä että Helka on vaan niin väsy, että sen pitäisi päästä vain nukkumaan. Kello oli jo yli yhdeksän illalla. Sehän on meillä ollut jo melkeinpä nukkumaanmenoaikaa...
Heti kun pääsimme Helkan kanssa autoon, niin se sammui. Voi pientä reipasta neitiä.
Pia lähetteli lisää kuvia mökkireissulta. Laitan niitä tuohon loppuun. Tänään muuten pääsen näkemään Pian uuden tulokkaan, espanjanvesikoira Bocan:)

Kaisa:
Velmusta (Vuorenkaiun Oivallus) sain ikäviä uutisia. Se oli kuollut tapaturmaisesti. Velmu sai niin hyvän kodin ja pääsi töihinkin. Olisi ollut hyvä metsästyskoira seuravina vuosina. Aina se elämä osaa yllättää.

Sitten ihan muita juttuja.
Salilla uskaltauduin penkkipunnerruksessa laittamaan lisäpainoja tankoon. Kyselin salilla, että paljonkohan pelkkä tanko painaa. Kuulemma 16 kg. Niskan takaa punnerrukseen en vähään aikaan uskalla laittaa lisäkiekkoja. On mahottoman raskas liike.
    Huomenaamulla olisi edessä Helsinkiin lähtö. Mennään Lassen kanssa Iron Maidenin keikalle. Sinnehän lupasin lähteä, sillä Lasse on auttanut koirien kanssa. En minä kyllä muuten lähtis. Jos samalla reissulla kävisi herkuttelemassa italialaisessa ravintolassa ja tiirailisi museoita. Ei meillä kovin paljon aikaa jää kiertelyyn. Lassepa sitten sairastui, kun loma alkoi häämöttämään. Jospa se jaksaisi kaupungilla köpötellä.

Guapon kanssa on mukavaa

Tarkkana!

Ihanat.

Voi tätä riemua

Paimennus osa 2

Riikka:
Eilen päräytimme taasen Kuttukuuhun Vehmersalmelle paimennusharkkoihin. Luvassa oli metsäpaimennusta niin kuin ekallakin kerralla. Mukaan lähti kaksi talon omaa työkoiraa ja Helkan lisäksi oli kolme porokoiraa myös harjoittelemassa.
Lauma lampaita, yksi vuohi ja pässi, sekä kaksi pientä karitsaa olivat harjoituskavereinamme. Voi sitä ihmetyksen määrää kun semmoinen alle polven korkuinen (pienempi kuin Helka) karitsa otti ja tuli koiraa kohti ja määki määrätietoisesti:) Pikkusen nauratti, kun meidän paimen otti takapakkia ja ihmetteli mennessään, että mikäs se tuo on. Harmi, ettei sattunut kamera mukaan.

Sinikalta saatiin taas paljon tietoa. Hän on aivan ihana tyyppi ja omistautunut eläimille, paimennukselle ja huomaa, että eläinten hyvinvointi on ykkösasia. Juteltiin eri paimennettavien eläinten käyttäytymisestä ja siitä miten esim. poropuolella on aivan erilainen meininki, ikävä kyllä.

Kuttukuun lampaita katsellessa on aivan ihanan seesteinen meininki. Varsinkin metsässä on verkkainen vauhti ja lampaat saavat syödä rauhassa. Aitauksessa onkin sitten aivan eri meininki, kun on vain muutama lammas ja liikettä enemmän. Saapa nähdä milloin me pääsemme aitaan kokeilemaan.

Helka oli todella reipas. Irrottautui minusta huikeen hyvin ja seuraili lampaita aivan eri intensiteetillä kuin eka kerralla.Taisipa Sinikka sanoa jotain sen suuntaista, että siitä tulee vielä hyvä. Kröhöm:)

Takasin päin palatessamme Sinikka lähti viemään laumaa koirineen aitaukseen. Kaksi lammasta jäi meidän lähelle syömään. Siinä porokoirien omistajien kanssa ihmeteltiin, että mitäs me nyt noille tehdään, koiramme eivät niitä liikkeelle laittaneet. No siinäpä tuummaillessa lampaat ottivat hirmu spurtin ja juoksivat pitkin mantuja ja mäkättivät mennessään. Totesimme siinä, ettei ihminen voisi millään hallita lammaslaumaa ilman taitavia koiria. nehän leviäisivät minne sattuu.

Lopuksi seurasimme upeiden koirien työskentelyä aitauksessa. Aivan mahtava fiilis ... sielu lepäsi.

Tänään on ollut myös vauhdikas päivä. Helkan kasvattaja Anne tuli Siiri-siskon, Telma-äidin ja Mano- velipuolen kanssa meitä moikkaamaan Har-Miin. Aluksi Helka katsoi siskoaan hiukan epäillen, mutta kun tutuksi tultiin niin voi sitä leikin määrää. Aivan ihana pakkaus oli siskokin.
Illalla olisi tarkoitus mennä Helkan kanssa ensimmäiselle pentutottistunnille. Mitähän siitä tulee kun laps on jo valmiiksi väsy, rättipoikki.... Mielenkiinnolla odotan iltaa.