Paimennus osa 2

Riikka:
Eilen päräytimme taasen Kuttukuuhun Vehmersalmelle paimennusharkkoihin. Luvassa oli metsäpaimennusta niin kuin ekallakin kerralla. Mukaan lähti kaksi talon omaa työkoiraa ja Helkan lisäksi oli kolme porokoiraa myös harjoittelemassa.
Lauma lampaita, yksi vuohi ja pässi, sekä kaksi pientä karitsaa olivat harjoituskavereinamme. Voi sitä ihmetyksen määrää kun semmoinen alle polven korkuinen (pienempi kuin Helka) karitsa otti ja tuli koiraa kohti ja määki määrätietoisesti:) Pikkusen nauratti, kun meidän paimen otti takapakkia ja ihmetteli mennessään, että mikäs se tuo on. Harmi, ettei sattunut kamera mukaan.

Sinikalta saatiin taas paljon tietoa. Hän on aivan ihana tyyppi ja omistautunut eläimille, paimennukselle ja huomaa, että eläinten hyvinvointi on ykkösasia. Juteltiin eri paimennettavien eläinten käyttäytymisestä ja siitä miten esim. poropuolella on aivan erilainen meininki, ikävä kyllä.

Kuttukuun lampaita katsellessa on aivan ihanan seesteinen meininki. Varsinkin metsässä on verkkainen vauhti ja lampaat saavat syödä rauhassa. Aitauksessa onkin sitten aivan eri meininki, kun on vain muutama lammas ja liikettä enemmän. Saapa nähdä milloin me pääsemme aitaan kokeilemaan.

Helka oli todella reipas. Irrottautui minusta huikeen hyvin ja seuraili lampaita aivan eri intensiteetillä kuin eka kerralla.Taisipa Sinikka sanoa jotain sen suuntaista, että siitä tulee vielä hyvä. Kröhöm:)

Takasin päin palatessamme Sinikka lähti viemään laumaa koirineen aitaukseen. Kaksi lammasta jäi meidän lähelle syömään. Siinä porokoirien omistajien kanssa ihmeteltiin, että mitäs me nyt noille tehdään, koiramme eivät niitä liikkeelle laittaneet. No siinäpä tuummaillessa lampaat ottivat hirmu spurtin ja juoksivat pitkin mantuja ja mäkättivät mennessään. Totesimme siinä, ettei ihminen voisi millään hallita lammaslaumaa ilman taitavia koiria. nehän leviäisivät minne sattuu.

Lopuksi seurasimme upeiden koirien työskentelyä aitauksessa. Aivan mahtava fiilis ... sielu lepäsi.

Tänään on ollut myös vauhdikas päivä. Helkan kasvattaja Anne tuli Siiri-siskon, Telma-äidin ja Mano- velipuolen kanssa meitä moikkaamaan Har-Miin. Aluksi Helka katsoi siskoaan hiukan epäillen, mutta kun tutuksi tultiin niin voi sitä leikin määrää. Aivan ihana pakkaus oli siskokin.
Illalla olisi tarkoitus mennä Helkan kanssa ensimmäiselle pentutottistunnille. Mitähän siitä tulee kun laps on jo valmiiksi väsy, rättipoikki.... Mielenkiinnolla odotan iltaa.