Paimennus. Oppitunti 1

Riikka:
Eilen minä, Helka ja Pia pakkauduimme autoon innokkaina. Nokka kohti Vehmersalmea ja lammastila Kuttukuuta. Olen odottanut tätä hetkeä jo pitkään, että päästään Helkulin kanssa katsomaan lampaita ja ihmettelemään syttyykö pikkuneiti paimeneksi. Kiitos jo tässä vaiheessa Pialle, kun lähdit meitä kuskaamaan. Oli tosi kiva reissu.
    Helka matkusti ekaa kertaa auton takaosassa. Ihmettelimme sitä ihan ääneen, miten lunkisti se asian otti. Taisi nukkua koko matkan. Perille päästyämme katselimme hetken aikaa aitauksessa tapahtuvia harjoituksia autosta. Siinäkin tuumimme, kun Helka niin tyynesti katseli lampaita ja työskenteleviä koiria. Olikin muuten todella hienoa nähdä oikeita työkoiria touhussaan. Että voi taas vain ihmetellä tätä upeaa eläintä:) Omaa vuoroa odotellessamme alkoi pikkasen jo perhoset pyöriä vatsan pohjalla. Ennen kuin otimme Helkulin autosta, kävimme katsomassa toisella aitauksella kurssilaisten touhuja. Tähänkin täytyy pikkasen kehaista Helkaa. Se jäi nimittäin tyynesti odottelemaan autoon, vaikka hävisimme näkyvistä
    Aikamme kurssilaisten touhuja seuratessamme, Sinikka kehotti hakemaan koirat ja sitten lähtisimme lammaslauman ja jo osaavan koiran kanssa metsään syöttämään lampaita. Iiiks, että odotin mielenkiinnolla miten Helka touhuun suhtautuisi. No alussa sitä hiukan jännitti ja varsinkin jos joku koira alkoi haukkua oli neiti ihmeissään. Pääsimme laumoinemme matkaan.
    Jo oppinut koira hoiti hommansa hienosti ja me ensikertalaiset, mukana oli siis muitakin aloittelijoita, kuljimme lauman perässä. Aluksi Helka kulki aika lähellä minua tai Piaa. Hiukan ihmetteli touhua, mutta ei näyttänyt varsinaisesti kiinnostuvan lampaista, mieluumminkin toisista pennuista. Sinikka kertoili matkalla paimennukseen liittyviä juttuja mm. sanoi, että on hyvä ottaa aloittelijoille iso lauma ja lähteä tarpomaan metsätielle. Korat rentoutuvat lauman mukana ja ei pääse kiihtymään samoin jos menisimme heti aitaan pyörittelemään lampaita. Hän oli aivan oikeassa. Helkakin alkujännityksen jälkeen alkoi ottaa välimatkaa meihin ja touhusi omiaan. Kävi välillä pulahtamassa ojassa ja voi sitä riemua.
    Perille päästyämme annoimme lampaiden syödä, ja Sinikka jakeli oppejaan. Siinä välissä pennut päättivät ottaa ihan oman sprinttikissan ja ne kirmailivat huolettomina, kun osaavat koirat hoitivat lammaslauman pois metiköstä. Mukana oli tosiaan upeita koiria. Ja jokunen pennuista jo oli vähän myös jyvällä mitä täytyy tehdä. Sitähän kovasti kiiteltiin ja se jos mikä motivoi pentua jatkamaan opintojaan. Lauma siis koottiin kotimatkaa varten. Helka oli aika uupunut, varsinkin kun oli spurttaillut toisten pentujen kanssa. Huvitti tosiaan katsoa moista touhua, kun lampaat ei siinä vaiheessa kiinnostaneet yhtään. Sinikka kertoikin, että kurssin loppupuolella, yleensä neljäs, viides kerta alkaa olla semmoinen, että koira näyttää kiinnostuvan touhusta.
No kotimatkalla Helka kuitenkin jo vähän ihmetteli ja "laskeskeli" lampaita. Kävi niitä nuuhkaisemassa ja oli jotenkin mukana jutussa, aivan erilailla kun menomatkalla. Nooh, samainen oja haisevine vesineen löytyi taas ja sieltä pientä viilennystä ja meno sen kuin jatkui. Aivan uskomattoman hieno kokemus tämä oli.        
    Toivottavasti Helka syttyy hommaan ja saamme tästä mukavan harrastuksen. Paimennuskurssilla joka Kuttukuussa oli menneillään oli muutens briardi:) Samaa sukua kuin Helkan äiti, tuotu Ruotsista...mutta arvaa vain olenko jo unohtanut nimen:) Viikon päästä taas paimeneen. Nyt voin sanoa, että Helka on tosi väsynyt. Nukkui yön kuin tukki ja näköjään uni maistuu vieläkin. Reipas Helkani:)

Kaisa:
Salilla reenailu on hiukan vaikeutunut, sillä toinen nivunen on pois pelistä. Olisiko jalkaprässi ollut sille liikaa. Meinasin, että jalkatreenit on nyt sitten nollilla parin viikon ajan. Eipä paikat vielä siinä ajassa kuntoudu. Nollatoleranssi ei vain ole toteutunut, sillä esimerkiksi tänään roudailin koiranruokasäkkejä. Joskus on sama puoli kipeytynyt Har-Min lähetyksiä purkaessa. Pari vuotta sitten olin kipeänä varmaan puoli vuotta. Aina vähän kerkesi parantua ja sitten taas piti purkaa painavia lähetyksiä...
    Nyt olen tehnyt yläkroppaa. Ja siltä kyllä tuntuukin. Pitäisi muistaa välillä venytelläkin. Eilen koiria trimmatessa tuli niin kuvottava olo, kun hartiat oli ihan juntturassa, että koirat oli vietävä tiloihinsa ja minä kömmin nukkumaan. Eilen sain Mairen katsastettua ja tänä aamuna Maikun ja Pesosen. Illalla on sitten vielä vuorossa Iiro. Aamulla starttaamme Pian kanssa klo. 5.30 kohti Oulun näyttelyitä!
    Olen laajentanut salilla treeniä tankopuolelle. Rankkaa puuhaa! Ei tartte näin aluksi tankoon paljon kiekkoja laitella :) Pelkkä tanko on yllättävän painava! Kunhan ensin tekniikankin oppii. Ei tanko sitten heilahtele sinne tänne. Ja jos tuo vasen puoli yrittäisi vahvistua oikean mukana. Meinaa vasen kätönen jäädä jälkeen ja sittenhän tanko onkin vinksallaan. Salilla on laite, jossa tanko on kiinni telineessä. Sillä näin aluksi harjoittelen, niin ei tanko heilahtele minnekään :)
    Pyysin Riikkaa lähtemään Savo Games-urheilutapahtumaan. Olen viimeksi ollut siellä joskus lapsosena. Hoksasin tuossa, että tapahtuman on samaan aikaan kuin olen Lassen kanssa Helsingissä Iron Maidenin keikalla. Jääpi sitten urheilijoiden katsastaminen vieläkin väliin. Jossain vaiheessa oli menossa samaisena viikonloppuna koiranäyttelyihinkin. Riikka hoksasi sanoa, että Helsingissähän sinä olet.
Tänä vuonna jäi myöskin väliin rompepäivät. Joka vuosi olen sinne halunnut, mutta aina samaan aikaan on ollut jotkut koiranäyttelyt. Tänä vuonna ei olisi ollut samana päivänä menoja, mutta tapahtuma kerkesi mennä ennen kuin muistin koko tapahtuman olemassa oloa. Ensi vuonna uutta yritystä!

Pienen välimatkan päästä ihmetellään.

Upea työnsä osaava koiruus.

Parempi pysyä mamman vieressä.

Kiinnostaa!

No tuutko sä?

Välillä pistettiin leikiksi.