Riikka:
Tämä kaunis sunnuntaipäivä menee kahden pentukurssin parissa. Toivottavasti pennut jaksaa lämpimästä huolimatta. Täytyy katsoa ja toimia tilanteen mukaan. Omat koiruudet ainakin makaa "raatona" ja ottavat iisisti. Helkulikin on aika väsynyt. Kävimme eilen moikkaamassa sairaslomalla olevaa ystävääni. Helka pääsi leikkimään talon koiran kanssa. Koirat juoksivat kyllä helteestä huolimatta pitkin pihamaata. Välillä lepäsivät ja sitten taas takaa-ajoleikki sai jatkua.
Ystäväni on toipilaana loukattuaan jalan. Hän on pitkällä sairaslomalla ja tietenkään ei voi juurikaan tehdä mitään kun jalalla ei saa varata. Tuommoinen pistää aina ajattelemaan, että miten sitä selviäisi arjesta tahi juhlasta jos olisi toipilaana. Hui, ei uskalla edes ajatella. Kyllä vain täytyy olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Elämähän voi muuttua suuntaan tai toiseen aivan silmän räpäyksessä. Olenkin varmaan aiemmin kirjoitellut siitä, miten vaikeaa on elää juuri tässä hetkessä. On ollut melkoista opettelua, ettei märehdi tulevaa. Toisaalta itselläni on niiiin paljon touhua ja tohinaa, etten muista mitä tuleman pitää vaan se täytyy tarkistaa aina kalenterista:) Ei voi siis turhia huolehtia.
Ajatukset ovat myös pyörineet jo syksyssä. Pian alkavat koulut. Minulla on virkavapaa koulunkäynninohjaajanhommista, mutta pitäisi vaan tehdä se ratkaisu ( tai kai se on jo tehty) ja ilmoittaa, että luovun säännöllisestä palkasta, eli vakityöstäni. Keskityn Har-Min hommiin ja opiskeluihin. Hullua ja rahasta pulaa varmasti, mutta haluan kehittyä ammatissani ja olla mahdollisimman hyvä työssäni.
Minäpä tässä pakkailen kurssikamat reppuun ja lähden kohta kohti koulutuskenttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi:)