Manta raasu

Riikka:
Lauantaina huomasin taasen, että Mantan kynsissä ongelmaa... oli haljennut vaakatasossa tyveen saakka niin, että sieltä pilkisti sisältä koko ydin. Kipeä taatusti. Soitin lääkärille ja sanoi, että voi odottaa maanantaihin toimenpidettä ja aloitin Mantalle antibioottikuurin sekä kipulääkityksen.
    Mantallahan on todella hauraat kynnet. Kynsi on irronnut ainakin kolme kertaa aiemmin. Diagnoosia ei ole tehty, mutta alkaa jo tuntua siltä että jokin sairaus sitä riivaa. Kuulemma pitäisi luuta varpaasta saada patologille, jos haluaa varmemman tiedon.
    Maanantaina vein Mantan lääkäriin. Luulin että kynsi poistetaan. Ei poistettu, siitä kuorittiin vain kynsiosa pois ja koko oliko se nyt pulpa, se ydinkohta... jäi pojottamaan näkyville:(

Lääkäri laittoi tassusiteen. Ääneen päivittelin siinä, että eikö se jää kiinni siihen ytimeen. Laittoi hän siihen semmoisen rasvalapun väliin, mutta. Eilen kun aloin vaihtamaan sidettä niin koko tuppelo oli tarttunut kipeään ytimeen kiinni. Voi sitä itkun määrää. Siinä kiireessä en keksinyt muuta kun laitoin vanhan siteen takaisin ja soitin lääkäriin. Sanoi, että kannattaa vedessä lilluttaa ja irroitella niin. Kävin illalla välillä vielä töissä hieromassa koira-asiakkaan ja mielessä pyöri vain Manta reppana. Kotiin päästyäni aloin kärsivällisesti irroittelemaan sidettä... Irtosihan se. Seuraava operaatio oli saada tassu hyvin kuivattua... Ei ollut Mantan paras päivä, mutta hyvin kiltisti hän kyllä toimenpiteeseen suostui. Tänään, huomenna jne... sama rumba jatkuu. Toivottavasti tassu paranee nopeasti.

Olipa yö

Kaisa:
Meillä katkesi sähköt juuri nukkumaan mennessä. Heräsin yöllä, ja sähköt eivät olleet vieläkään palautuneet. Kävin katsomassa ulkorakennuksessa, että miten kylmä sinne on ennättänyt tulla, kun Lassen puuhapajan ovikin oli auki, jotta lämpö kiertäisi sinnekin. Ulkona pakkasta tähän mennessä oli -26 astetta. Lämpö sisällä oli vielä ok. Annoin kuitenkin Shaqille lisälämmikettä, kun ei nukkunut yhdessä Pesosen kanssa. Luovutin Shakiralle sen vällyn, joka ekana käteen osui. Se oli tietysti näyttelyalunen. Sanoin koiralle, että tätä et sitten revi. Ja seuraavaksi mielessäni ajattelin, että niinpä niin.
    Takaisin sänkyyn kömpiessä rupesin miettimään hätävarasuunnitelmaa, jos molemmat ulkorakennukset pitää tyhjentää sisälle. Ja pakastimetkin pitäisi muistaa tyhjentää ulos kylmään. Mitenkäs koiranpennut? Onhan niillä tarpeeksi lämpöistä? Lassen kanssa juteltiin, siitä, että tarvittaessa voidaan lämmittää saunaakin, ja että autot ei taida aamulla lähteä käyntiin. Nukupa siinä sitten! Onneksi sähköt palautuivat yön aikana, eikä mitään härdelliä tarvinnut aamulla laittaa pystyyn.

Aamulla koirien luo mennessä sain toistaa itseäni: "Miksi sinun pitää aina repiä kaikki?"

Meidän jouluvalaistusta.

Taiteelliset ulkovalot.

Sunnuntain viettoa

Kaisa:
Metsästysreissu peruuntui, niin päätin nukkua riittävästi ja olla hiukan rennommin. Päivä sisälsi eläinten hoidon lisäksi vain vähän siivoilua, liiankin kanssa herkuttelua ja ensimmäistä kertaa maksapihvien tekoa (broilerin maksasta) ja niistä tuli hyviä. Kokeilin myös toista itselle uutta reseptiä. Nimittäin uusimmassa Maku-lehdessä on tosi monta hyvää ruokaohjetta ja yhtä päätin kokeilla pikimmiten. Alla olisi kuvia. Poro vaihtui kylläkin nautaan. Voisi joskus raskia ostaa poroakin.
Kiitos Hannu ja Marjaana reseptilehtisestä!

Naudan ilmakuivattua sisäfilettä höysteillä. Resepti oli porosta ja mukana oli mm. katajanmarjaa ja ruohosipulia. Ei meiltä löytynyt, niin korvasin wasabilla ja tavan sipulilla :) Hyvää tuli! Tein kaksi erilaista täytettä: toisen tuorejuustosta ja toisen ricottasta.

Mukana myös retikkaa (valkoinen). Sekin oli hyvää. Voi ostaa toisenkin kerran.

Fresitaa yksistään ja Blossa Vinglöggin kera (=kylmää glögiä). Aika vahvan makuista glögiä oli saunajuomana. Nyt oli hyvää Fresita-erää. Joskus ollut tosi karseata. Pitäisikö käydä ostamassa varastoon?

Pentuset saivat Helkan vanhoja leluja.

Tänään oli jälleen matolääkityspäivä. Ja lääke oli edelleen yhtä pahaa kuin aikaisemminkin.

Yhtä usein ovat selällään kuin vanhempansakin.

Ade sanoi, että älä minua kuvaa.

Airalla oli pesupäivä.

Kuvat itsenäisyyspäivän juhlasta

Kaisa:
Napsin kuvia Kuopion Musiikkikeskuksessa. Alla kuvasarja.

Tapahtuman jälkeen suunnistimme italialaiseen ravintolaan nimeltä Trattoria Sorrento. Kaikki päädyimme syömään pääruokana savulohi-savuporopastaa. Hyvää oli! Jälkiruoaksi otin sitruunakakkua. Eteeni kiikutettiin tiramisu. Lasse englanniksi sanoi, että piti olla sitruunakakkua. Mitä sain? Kirsikkakakkua. Ei mennyt ihan niinku Strömssössä.

Ensin oli kaffet. Juhlijoiden keski-ikä oli aikasta korkea.

Konsertin alkamisen odottelua ja ohjelman tutkailua. Riikka ja Lasne.

Päätin minäkin uskaltautua kerrankin kuvattavaksi.

Juhlan ohjelma. Riikka herkistyi kovasti jo ennen Finlandiaa. Minun oli katseltava sitten toiseen suuntaan, jotta molemmat ei pillitä :)

Konsa Brass

Savolaisen laulu

Maamme

Lopuksi vielä ei joukkoon kuuluva kuva. Eelis on ihan isänsä poika. Pesosesta löytyy samanlainen pentukuva.

Onnea A-pentue pk hollanninpaimenkoirat:)

Riikka:
Siitäpä onkin jo 10 vuotta aikaa kun kennelimme ensimmäinen pentue näki päivänvalon:) Kymmenen vuotta!!! Uskomatonta. Onnea kaikille vielä elossa oleville Allin sisaruksille. Kuulumisia saa aina laittaa...

Erityisonnittelut Rakas Alli:)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaisa:
Eilen iltalenkillä Podia kuunnellessa alkoi soimaan Pekka Kuusiston ja Paula Vesalan kappale Kiestinki-levyltä. Aihe on juuri nyt ajankohtainen, kun itsenäisyyspäivää vietetään. Levyhän on sota-aiheinen. Nuoremman sukupolven edustajia tekijöissä. Tässä levyltä yksi kappale: Hiljaiset vuodet.
    Kuuntelin iltahommien lomassa koko levyn ja päätin kirjoittaa aiheeseen liittyen jonkun rivin tänne blogiin. En ole hahmotellut kirjoitusta valmiiksi päässäni. Katsotaan millaisen tekstin saan aikaiseksi.

Sota-aika kiinnostaa minua. Olen kuunnellut lenkkeillessä sota-aiheisia romaaneja ja dokumentteja. Olen katsonut telkkarista joitakin dokumentteja ja kirjahyllyssä lukemista odottaisi aiheeseen liittyviä kirjoja. Niitä en ole ennättänyt avaamaan.

Välillä on tehnyt mieli kysyä joiltakin vanhuksilta sotaan liittyviä kysymyksiä, mutta aihe ei ole helppo. Isovanhempiakaan ei koskaan tullut tentattua. Tutuissa ei ole mahdottomasti ollut vanhuksia. Kun asuin Lahdessa, minulla oli vuokralla navettatilaa eräältä vanhalta papalta. Hänen luonaan ei käynyt paljon vieraita, ei usein edes sukulaisia. Välillä pappa pyysi minut juttuseurakseen. Siemailimme sherryä ja jutustelimme. Järvisellä oli jo huono kuulo, niin sain alvariinsa yrittää puhua lujempaa ja matalammalla äänellä. Pappa oli innokas tenttaaja. Sain urakalla vaivata päätäni, kun piti miettiä vastauksia esimerkiksi maantieto-aiheisiin kysymyksiin. Pappa ei päästänyt minua helpolla, ei aiheiden puolesta eikä ajallisesti. Aikaa vierähti jutellessa helposti useampi tunti.
    Jos olisi ollut rohkeutta, niin Järviseltähän olisi voinut kysellä sota-ajoista. Varmasti läheskään kaikki vanhukset eivät suostu näistä asioista puhumaan, mutta olisihan sitä hienovaraisesti voinut yrittää kysellä.

Järvinen on varmaan jo muilla mailla, sillä hän oli jo hänet tavatessani hiukan huonokuntoinen. Ja pappa sai sydänkohtauksenkin Lahdessa asuessani. Pihassa asusti suomenpystykorva, joka ei oikein pitänyt minusta. Kävin kuitenkin viemässä sille ruokaa, kun omistaja oli sairaalassa. Tuntui, että papan kunto huononi sairaalareissun jälkeen.

Yhteydenpito Järviseen jäi, kun muutin takaisin kotikonnuille. Jälkeen jäi vain jutusteluhetkemme :)

Tällainen kirjoitus rustautui tällä erää. Hiukan erilainen aihe!

Kuvan lähde

Näyttökoe

Riikka:
Tänään on luvassa jännä päivä. Minähän siis opiskelen eläintenhoitajan ammattitutkintoa ja osaamisalana on eläinten kouluttaminen ja valinnaisena vielä trimmaamisen osaamisala. Ja tadaaa... tänään saan näyttää taitoni näyttökokeessa. Klo. 9.00 minua tulee arvioimaan kolme henkilöä. He seuraavat työskentelyäni koko päivän. Trimmaan näytössä kotitrimmiin cockerspanielin ja näyttelytrimmauksen teen mäyräkoiralle...karkeakarvaiselle sellaiselle:) Suattaapi tulla muutama hikipisara vuodatettua siinä jännityksessä. Minä toivon todella, etten tee mitään kardinaalimokaa. Olisihan se hienoa saada näyttö läpi ja alkaa jännittämään seuraavaa koitosta. Tammikuussa on koirahierojakoe. Niin ja ettei jännittämisestä pääse eroon niin keväällä lienee vielä viimeinen koitos, eli eläintenkouluttajan näyttö... Huoh! Olen jo itselleni luvannut, että kun noista koitoksista pääsee niin en hetkeen rääkkää itseäni:) Mutta toisaalta olisi vielä paaaljon asioita mitä haluaisin opiskella.
Peukut pystyyn!



Kaisa:

Royal Canin lähetti Har-Mille joulutervehdyksen :)

Luen joitakin leivonta- ja ruokablogeja. Täällä syödään nyt paljon tuoreita taateleita, niin minunkin on kokeiltava erilaisia versioita. Lassekin saa aina maistella oman osuutensa. Alla olevat saivat kommentiksi "Ihan ok".

Työeväitä: Ruis snacksit ja niiden välissä taateli-maapähkinä-kaneli-appelsiinimehumössöä. Puristin mehun itse appelsiinista. Osaan mössöstä lisäsin myös maustamatonta tuorejuustoa. Se ei ollut niin hyvää.  Mahottoman makeita. Ei voi kovin monta syödä.  Pitää ehkä vielä versioida pipari-homejuusto-yhdistelmän kanssa :) Keskellä paahdettuja kastanjoita.

Paahdettuja kastanjoita ja tuoreita taateleita. Nam!