Bulgaria II

Kaisa:

Bulgaria

8.3.14
Saavuimme perille Sofiaan, ja majoittauduimme hotelliin. Seuraavana päivänä oli tiedossa vapaata. Päätimme lähteä kiertelemään kaupungille.

Sofia Plaza

Näkymä hotellin ikkunasta. Kadun toisella puolella oli pikku putiikkeja, kuten hunajakauppoja, eläinlääkekauppa ja viinakiska. Ne tärkeimmät?

Maire latautuu näyttelykoitoksia varten.

Olin vienyt reissua varten säästämäni rahat pankkitilille. Sitten Maili ilmoitti, että näyttelykulut on maksettava paikan päällä käteisellä. Silloin ajattelin, että voi ei! Mukana piti roudata isoja summia rahaa. Meillä oli käytännössä menomatkalla bussi täynnä rahaa. Hotellissa mietin, että minne minä omaisuuteni laitan. Sain hyvän vinkin; laita koiranruokapussiin. Sinnepä siis. Olin pakannut koirien matkaeväät parin kilon annoksiin uudelleen suljettaviin pusseihin. Yhteen tyhjenevään piilotin varallisuuteni.

Rahasäilöni.

9.3.14
Sunnuntai oli vapaapäivä. Päätimme lähteä porukalla kiertelemään keskusta-alueen kauppoja. Kävelimme jokusen kilometrin syvemmälle keskustaan. Elena, venäjän kielen taitoinen, kysyi tietä ja näin pääsimme suureen ostoskeskukseen. Bulgariassa pärjää paremmin venäjällä kuin englannilla. Kaikki nuoretkaan eivät osaa englantia.

Minnekä päin sitä mennään? Ihmettelemässä Satu, Kerttu ja Kirsti.

Hintataso oli Suomen hintoihin verrattuna halpa. Osassa liikkeissä oli kuitenkin normaalia kalliimpaa, ja esimerkiksi H&M oli yhtä kallis putiikki kuin Suomessakin. Omituista oli se, että H&M:n hintalapuissa oli hinnat euroina, mutta euroilla ei kuitenkaan voinut maksaa. Minua olisi himottanut mennä urheiluvaatekauppoihin. On ehkä hyvä, että en sellaiseen poikennut, sillä minulla on vaatetta ihan tarpeeksi :)
    Bulgariassa myytiin kuivahdelmiä ja pähkinöitä samalla tavalla irtomyynnillä kuin meillä irtokarkkeja. Kuivahedelmiä oli myynnissä niin pikkukioskeissa kuin ostoskeskuksessakin. Näitä latasin itseeni :)

Ostoksien teko oli hiukan hankalaa, kun ei oikein tiennyt, mitä on ostamassa. Tässä luultavasti rahkaa ja alempi on hassun makuista raejuustoa.

Poikkesimme myös eläinkauppaan. Osalla myytävistä eläimistä oli aikasta karut oltavat.

Agama 60 €.

Pieni koiranpentu. Hinta muistaakseni 600 €.

Kameralla leikkimistä.

Kukkuluuruu!

Iltaruokaa kantapaikassamme "potturavintolassa", Tzar Kartofissa. Ravintolan katolla oli iso perunalogo, joten ravintola sai suomennetun nimen.

Ravintolassa seurana Satu ja Kerttu.

Saimme jännätä koko päivän näyttelyluetteloiden saantia. Kaupungilla aina joku muisti muistuttaa, montako tuntia on vielä iltakokoontumiseen. Kennelliiton henkilökuntaa saapui lopulta hotelliimme, ja toi isot pinkat näyttelyluetteloita sekä numerolappuja. Matkatessamme kohti Bulgariaa, näyttelyiden määrä oli lisinyt vieläkin. Kaartiin oli tullut mukaan Romania. Näyttelyitä kertyi yhteensä siis 17 kpl! Ja suuri osa matkalle varaamistani ruokarahoista upposi uusiin näyttelykuluihin...

Näyttelyluettelorypäs seuraavalle viikolle.

10.3.14
Maanantaina oli tiedossa ensimmäinen näyttelyrupeama; Moldova ja Montenegro. Bussi heitti meidät näyttelypaikalle. Paikka oli liian ahdas. Näyttelyissä oli myös täräköitä terrierejä, eikä verisiltä otteluilta meinattu välttyä. Yksi amstaffi yritti hyökätä naisen sylissä olevan yorkin päälle. Ja olikohan sama koira, kun se murtautui läpi metallihäkin ja yritti käydä mäyräkoiran kimppuun. Mäykky oli metallihäkissä.

Suuri kiitos Tapio Heiniölle kuvista! Jokaisen kuvan kohdalla ei lue kuvaajaa. Mutta melkein kaikki palkintopallikuvat ovat Tapion ottamia.

Moldova: 
Tuomari: Chris Zeniou
Iiro rop, ryp 1, bis kehässä pääsi jatkoon, sijoittui jotain parhaan 6 joukkoon. Iiro oli myös bis jun 2. 
Maikku oli pn 1=vsp. VSP-palkintoa ei näissä maissa jaeta.
Maire pn2, sert
Pesonen pu2, sert

Iiro junnujen BIS II, tuom. Miodrag Vretenicic

Montenegro: 
Tuomari: Nikolina Davidovska.
Maikku rop, ryhmässä olisi tullut 2. tai 3., mutta vain 1. palkittiin.
Pesonen pu1=vsp. 
Iiro pu2, sert
Maire pn2, sert

Yhdet sertit eivät riittäneet valioitumiseen, vaan seuraavana päivänä kaikkien oli tavoiteltava toisia sertejä titteleitä varten.
Kaikki suomalaiset koirat eivät pärjänneet, vaikka niin kotomaassa suoraan oletettiin! Eikä pärjänneet kaikki muidenkaan maiden koirat.

Palkinnot olivat surkeita. Vaikka koira pärjäsi BIS-tasolla, niin palkintona saattoi olla pelkästään lämmintä kättä. Olisihan se ollut kiva saada edes joku pieni palkinto kotiin vietäväksi.

Yksi tuomareista, Nikolina Davidovska.

Iiron JUN BIS II pysti ja RYP I ruusuke.

Saimme kuulla näyttelyalueella, että eräs romanialainen koiraharrastaja oli ryöstetty näyttelyalueella. Hänelle oli jäänyt vain auto ilman avaimia sekä koirat. Muut koiraihmiset sekä ainakin Petru Muntean lahjoittivat naiselle rahaa, jotta hän pärjäsi ja pääsi lopulta kotiin. Nainen sai suurlähetystöstä paperin maasta poistumista varten.
    Itseäkin pelotti, että tavarat häviävät. Me suomalaiset kyllä lyöttäydyimme porukoihin ja huolehdimme toistemme tavaroista, kun joku ei ollut paikalla.

Perunaravintolassa. Ruoan tilaaminen oli hankalaa. Kaikki tarjoiliat eivät osanneet englantia, eivätkä kaikki tarjoilijat tarjonneet englannin kielistä ruokalistaa.

Ruokalistaa

Luulin tilaavani jälkkäriksi jonkin leivonnaisen, mutta sain lasiastiassa olevan annoksen. Hyvää sekin oli :)
    Jos tilasit sieniä, niin todellakin sait sieniä, lautasellisen. Jos tilasi perunaa, sai lautasellisen perunaa. Sitten piti yrittää sumplia siihen joukkoojn muutakin.
  

Jättiannos perunaa. Höysteenä vähän kanaa.

Ihanainen jälkiruoka.

Matkalla oli hankala saada ravintoloissa syömäseurueelle eritellyt laskut. Tarjoilijat kauhistuivat, kun pyysimme heitä tekemään niin. Eikä osa tajunnut, mitä pyysimme...Siinä sitten sumplit bulgarialaisesta laskusta, että mitkä ovat omia ruokiasi. Maksaako näissä maissa aina yksi henkilö koko ison seurueen ruoat?

Iiro keimailee.

Hiukan matkatavaroista. Päätin ennen reissuun lähtöä, että yritän ottaa mukaan tavaraa mahdollisimman vähän. Minulla on muutenkin kuljetettavaa koirien häkeissä ja koirissa. Otin mukaan siis suht vähän vaatetta, mutta lisäsin matkalaukkuun pyykinpesuainetta. Osalla matkaajista oli mukana kaikkea mahdollista. Tuli puhetta esimerkiksi mekkojen määrästä. Minä olin ekstempore nakannut laukkuun yhden mekon. Toinen sanoo, että hänellä on mukana seitsemän mekkoa! Matkan aikana päädyin sellaiseen asiaan, että jatkossa mukana saisi olla tarrarullaharja koirien karvojen poistoon vaatetuksesta, enemmän vettä sekä ompelusetti. Minun takista sinkoili irti melkein kaikki napit...

Sofiassa satoi lunta. Ja minulla oli mukana vain yhdet kengät, pienet sellaiset. Onneksi lumi suli pian pois.

 

Lumista puistomaisemaa.

11.3.14
Uusi päivä näyttelyissä :)

Tuomariporukkaa

Suomen reissaajat. Edessä matkanjohtaja, Katre.

Mukana oli myös yksi virolaismies. Kuvassa häntä ei kylläkään näy.

Päivän tuloksia: 
Moldova: 
Tuomari: Zvi Kupferberg
Pesonen rop ja ryp 1! 
Iiro jun rop, sijoittui bis-kehässä 4. parhaan joukkoon. 
Maikku pn 1=vsp
Maire pn2
Kaikki saivat sertit ja valioituivat.

Koko köörin Moldovan diplomit.

Montenegro: 
Tuomari: Miodrag Vretenicic
Iiro junnujen bis 2! 
Pesonen rop, ryp 3
Maikkua ei pyydetty rop-kehään. En tiedä oliko virhe. Mutta Maire pääsi loistamaan. Oli pn1=vsp. 
Kaikki valioituivat.
Tuomari, Miodrag Vretenicic, kehui Pesosta, ja sanoi, että hänellä itsellään on mäykkyjä.

Pesonen RYP III, tuom. Zvi Kupferberg

Iiron palkintoja.

Montenegron diplomit.

Illemmalla shoppailimme 5h. Menimme kaupungille ratikalla. Osattiin jäädä ihan oikealle pysäkille :) Jalat olivat muusina. Matkalla kengät alkoivat hankaamaan, eikä minulla ollut reissussa mukana vaihtokenkiä. Koko loppumatkan ajan sain laitella nilkkaan niin laastaria kuin paperituppoja.

 

Maamerkkinä ratikasta poistumiseen söpö pinkki hotelli.

Jokaisessa isommassa ruokakaupassa myytiin paikallista sirene-juustoa. Tällaisia kekoja sai nähdä.

Kuvan lähde

Kun kaupasta osti jotakin lehtitaikinasta valmistettua, niin arvuutteluksihan se meni, että mitä siellä sisällä on, kun tuotteiden etiketeistä ei mitään ymmärtänyt. Kun haukkasi palasen, sai tietää, oliko ostanut makeaa vai suolaista pöperöä. Monessa tuotteessa käytettiin juustoa. En osaa sanoa, oliko se sirene-juustoa. Jotain fetan tyylistä.

Kaupungilta löytyi Lidlikin. Sinne oli päästävä. Yllättävän seikankin huomasin. En ollut ennen moista nähnyt; kioski, jonka myyntiluukku oli katutasossa. Ostajan oli siis mentävä kyykkyyn, jotta pystyi tekemään ostoksensa. Minulla ei ollut mukana kamerakännykkää, joten en saanut otettua kuvia. Kaupunkireissulla poikkesimme myös postiin. Siellä oli aikasta tiukkaa meininkiä, vaikka yksi työntekijä nukkuikin työpisteellään. Paljon mitään ei ollut esillä, eikä henkilökunta puhunut englantia. Onneksi mukana oli pelastava Erkki, joka taitaa venäjän kielen. Sain ostettua Mairen kasvattajan kirjettä varten kirjekuoren, postimerkin ja kortin. Näytillä olevat kortit oli teipattu telineeseen. Myyjälle oli osoitettava mieleistä korttia, ja sitten hän lähti etsimään sellaista takahuoneesta. Tietenkään ei löytynyt sitä korttia, jota ensimmäisenä olin osoittanut.
    Kanssamatkustajat varoittivat, että kirjeen Suomeen kulkeutumiseen voi kulua vaikka 2 kuukautta. Sain kuitenkin kuulla jo reissun aikana, että kirje oli tavoittanut päämääränsä.

Näyttelyalueella oli tuotemyyjä, joka möi myös ruusukkeita. Ne menivät heti kuin kuumille kiville. Eivät osanneet myyjäraukat arvata, että hullut suomalaiset syytäisivät heille avosylin rahaa, jos ruusukkeita olisi ollut enemmän tarjolla. Myyjät lupailivat loppuviikolle lisää ruusukkeita, mutta ei niitä myyntiin ilmaantunut. Minä kerkesin napata itselleni yhden ruusukkeen Mairen kirjettä varten.

Mairen kasvattaja, Liisa Laukkanen, sai postia Mairelta.

Seuraavana päivänä oli tiedossa taas uusi urakka. Isompi kuin ma ja ti... Turnausväsymystä oli jo, ja edessäpäin triljoona näyttelyä. Mairen kiima oli menossa pois ja Maikulle oli ilmaantumassa. Ou jee.. Maikulle odotin kiimaa vasta huhtikuulle, sillä silloin olisi kulunut synnytyksestä 6 kk.


12.3.14
Aamu alkoi seuraavanlaisella havainnolla: Maire on repinyt vessapaperirullan. Ja hotellissa paperi on kortilla. Osa reissulaisista on piilottanut rullan jämät, jotta huonesiivooja antaisi uuden rullan. Ei ole antanut. Minäkin piilotin revityn rullan. Sainko uuden tilalle? No en saanut. Onneksi omaa oli mukana :)

Maire aktivoi itseään.

Lenkkeilymaisemaa hotellin lähistöllä.

Roskia riitti Sofiassa. Kuva hotellin vierestä.

Aamulenkillä.

Kadut eivät kaupungissa olleet mitenkään tasaisia. Sai katsoa, mihin astui.

Kulkukoiria riitti. Osa väisti meitä ja osa kävi suorastaan päälle. Siinä katsottiin, kumpi huutaa kovempaa; minä vai koira.

Köyhyyttä löytyi. Kuvat bussin ikkunan läpi otettuja, kun olimme matkalla näyttelyalueelle.

"Ammattina" pahvinkeräys roskiksista.

Samat näkymät joka aamu näyttelyihin reissatessa :)

Elena saa palautetta koirastaan kehän jälkeen.

Päivän tuloksia:
Romania
Tuomari: Georgi Hristozov
Maikku pn 1=vsp
Maire pn2, sert
Iiro junnu rop, junnu sert, rop, ryp 3, bis junnu-kehässä 5. parhaan joukossa
Pesonen pu2, sert
Pitää googlettaa onko tuomari, Georgi Hristozov, mäykkyihmisiä. Rupesi niin kovasti antamaan jalostusvinkkejä.

Georgia
Tuomari: Savicic Nebojsa
Iiro junnu rop, junnu sert, rop, ryp 3, bis junnu-kehässä 5. parhaan joukkoon
Pesonen pu2, sert
Maikku pn2, sert
Maire pn1=vsp, sert

Iiro RYP III
Kuva ja tuomari: Savicic Nebojsa

Azerbaidzan
Tuomari: Stefan Stefik
Iiro junnu rop, junnu sert, pu2, bis jun 3
Maire pn1=vsp, sert
Maikku pn2, sert
Pesonen rop, sert, ryp 2

Olin kirjoittanut yhden arvostelun taakse, että tiukka tuomari.

Iiro kehässä.
Kuvaaja: Laura Hyttinen

Pesonen RYP II. Olenko oikeassa, että tuomarina on Stefan Stefik?

Tuli kuvattua paria yorkkia.

Figo Yorkowa Frajda

Yoyk Crystal Of The York

Illalla oli tiedossa taas tuhtia ruokailua lähiravintolassa.

Paikallinen, todella makea, keksikakkku.