Bulgarian reissu - täynnä elämyksiä I

Kaisa:
Tämä julkaisu kerkesi jo hävitä. Yritän kirjoitella uudestaan... Nyt ei ole viime päivät olleet minulle suosiollisia.
    Kun julkaisin uudestaan kirjoittamani päivityksen, niin yritin saada matkasarjan osiot esille järjestyksessä. En saa laitettua :( Teidän lukijoiden on nyt hyppelehdittävä numeroiden mukaan, jos haluatte lukea kirjoitukset aikajärjestyksessä. Kuvia sekä kirjoitettavaa on sen verran paljon, että jaan reissukertomuksen useampaan osaan.

Matkalla en päässyt blogiimme, joten päivitykset jäivät näin jälkikäteen tehtäväksi. Matkalla ei lisäksi toiminut kännykkäni. Minulla oli kuitenkin mukana varaluuri, jossa oli koiratutkan kortti. Pääsin siis soittelemaan ja tekstailemaan tällä kapistuksella.

Matka Bulgariaan alkoi 5.-6.3 (ke-to) yönä. Lähdin ajelemaan kohti Orimattilaa. Olin valmiiksi väsynyt, ja huomasin ensimmäisen ajotunnin jälkeen, että minua nukuttaa ihan mahdottomasti. Yritin laulaa radiosta kuuluvien biisien mukana, läpsin itseäni poskille ja vääntelehdin penkillä. Matkalla myös huomasin, että navigaattori oli laskenut ajoaikataulun kesänopeusrajoitusten mukaan. Minulle ei jäänyt oikeastaan yhtään huiliaikaa. Tirsat jäivät haaveeksi.
    Väsymystä voi kuvata hyvinkin tämä: pysähdyin yhdessä vaiheessa happihyppelylle. Kävin kaivelemassa takakontin puolta. Hyppäsin autoon, ja katsoin takapeiliin. Mietin, että miksi näkymä on takaikkunasta niin tumma? Vaikka yö onkin... Hitaasti aivoissa syttyi lamppu...takakontin luukku on auki. Tässä vaiheessa mietin, että ajosta ei tule yhtään mitään. Minulla oli mukana piristettä, niin sen heitin huuleen. Siitä oli onneksi apua.
    Kun pääsin Orimattilaan, niin minun piti ajella vähän niin kuin metsän keskelle. Navigaattori sanoi lopulta, että käänny vasemmalle ja olet perillä. Minä, että ööö. Uskaltaako pilkko pimeässä tuommoiselle pienen näköiselle tielle ajaa? Jos se on väärä tie, enkä pääse kääntymään. Soitto Satulle. Ei vastaa. Päätin käydä katsomassa, miltä seuraava tienhaara näyttää. Satu soitti takaisin. Navigaattori oli neuvonut ihan oikein :) Käännyin takaisin ja pääsin perille.
    Koirien ja tavaroiden pakkaus pakuun, ja matka kohti Helsingin satamaa alkoi. Satamassa piti taas purkaa auto ja roudata koirat ja tavarat bussiin. Tässä vaiheessa Mairen kevythäkin rungon yksi putki jäi käteeni. Per.... ja matka oli vasta aluillaan. Ei voinut mitään.
    Siirryimme aamulaivaan ja matka kohti Tallinnaa alkoi. Kävimme syömässä, shoppailimme ja rupattelimme. Reissussa oli mukana yksi tuttukin. Kertun tapasin jo Moldovan reissulla :) Kaikki muut reissulaiset olivat Suomesta, mutta yksi vanhempi mies oli Virosta.

Ajoreitti: Viro-Latvia-Liettua-Puola  6.3.14.

Ensimmäinen etappi, Puola. Kuva on  hotellin parvekkeelta. Aah! Pääsi nukkumaan.

Bussimme.

Suprasl-hotellin henkilökunta halusi ottaa kuvan joukkiostamme. Kuva on napattu hotellin Facebook-sivulta. Siellä lukee kuvan alla: "We are glad to welcome in our hotel guests from Estonia and Finland with their four-legged friends. We hope to see You soon !"

Kuva on lähtöaamulta. Etualalla Satu ja oikealla Ursula sekä Eija. Matka jatkuu Unkaria kohti.

Kanan maksaa Puolassa ilmeisesti lähellä Jawornikia. Näin Facebook sanoo :) Monessa paikassa myytiin naudanmahakeittoa. En uskaltanut tilata sitä, vaikka kukkarossa ei olisikaan tuntunut mahdollinen lautasen sivuun laittaminen.

Moni kuva on otettu bussin ikkunan läpi. Bussissahan me suuren osan reissua vietimme. Voi näkyä heijastumia ja vauhtiviivoja :)

Puolan kaduilta.

Unkari 7.-8.3.14
Slovakia meni ohi yöllä nukkuessa. Pysyin penkillä serpentiiniteistä huolimatta. Vielä 1 reissupäivä edessä.

Gastland M0

Pihalla oli lintutarha.

Yöllä kopissa oli vartija.

Kevät pidemmällä kuin Suomessa.

Unkarin maisemia bussin ikkunan läpi kuvattuna.

Serbia 8.3.14
Serbian läpi vain köröteltiin.

Iiro ei taida tietää missä onkaan.

Serbian näkymiä.

Aakeeta laakeeta.

Ravintolassa naiset saivat kukan naistenpäivän kunniaksi.

Huoltsikalla mieshenkilökunta halusi tarjota naisreissaajille kahvit naistenpäivän kunniaksi, kuvaa vastaan. Miehet kyselivät, että eikös Suomessa kaikki ole mahdottoman hyvin? Osa rupesi kertoilemaan terveydenhuollosta ja korkeasta verotuksesta.

Matkan aikana näitä sai nähdä todella paljon. Myyrän kolosia nimittäin. Ja mäykythän olivat innoissaan!