Perjantai oli aika hässäkkä päivä. Tässä Facekirjoitus siltä päivältä:
Onpa ollut päivä!
Pesonen ei meinaa uskaltaa astua Maikkua. Maikku kun on vähän niin kuin pomo. Aikamoista sähellystä... Uusi yritys myöhemmin.
Varta vasten otin työpuhelimen kotiin, jotta näen, jos Matkahuollosta tulee lähetyksen saapumisilmoitus. Ei tule. Huomaan, että Riikka on laittanut Siilin liikkeen puhelimesta minun puhelimeen saapumisilmoituksen. Ilmoitus on mennyt siis Siilinjärven liikkeen kännykkään.
Valmistelen äkkiä itseni töihinlähtöä varten, jotta ehdin Matkahuoltoon. Tavarat kasaan. Onhan avaimet mukana? Ei ole! Missä ne on? Ei löydy. Etsin melkein puoli tuntia, enkä löydä niitä. Olen myöhässä töistä. Läden hakemaan Siilinjärveltä työavaimia. Ilmoitan trimmiasiakkaalle, että myöhästyn töistä, joten aikaa on siirrettävä.
Lapinlahdelle saapuessani mietin, että tähän samaan hässäkkään on ihan sama hakea lähetys. Hevostarvikkeet on pakattu jättilaatikkoon. Matkahuollon jäppinen ei tarjoudu auttamaan. Raahaan paketin autolle ja se ei mahdu autoon. Pitää lainata saksia, jotta saan paketin auki ja heiteltyä pikavauhtia kaikki tsiljoona pikku tavaraa auton peräkonttiin. Paiskaan peräkontin kiinni. Ei mene kiinni, sillä raippa jumittaa sitä. Repäisen raipasta ja luukku kolahtaa päähäni.
Pahvilaatikko lyttyyn, hyppelyä päällä ja heitto autoon (toivottavasti kaikki hakasniitit eivät ole tarrautuneet Hondan penkkiin), ja sitten juoksuttamaan sakset takaisin. Kerkeän ajatella matkalla, että strömssään kuitenkin, kaadun ja sakset uppoavat itseeni. Ei sentääs käynyt niin
Myöhästyin töistä alle puolitoista tuntia.
Asiakkaita alkoi lappamaan ja kyselemään heppatarvikkeita. Ei kun juoksentelemaan auton ja liikkeen väliä.
Ja trimmiasiat meni sekaisin, kun yritin siirtää toka trimmiä myöhemmälle, jotta saan ensimmäisen pois alta. En saanut asiakasta kiinni. Laitoin hänelle viestin, että tulee hiukan myöhemmin, ja pyysin ensimmäistä asiakasta tulemaan liikkeelle. Kun trimmaan mäyräkoiraa, niin irlanninsetterin omistajalta tulee viesti, että hänelle ei käy ajansiirto... Kiirettä pukkasi siis ensimmäisen asiakkaan kanssa!
---
Pesonen astui Maikun illalla. Ja uudemman kerran eilen illalla. Toivottavasti pentusia siis tulee parin kuukauden päästä. Tässä yhdistelmä.
Eilen tuntui, että en herää koko päivänä. Siilin salikäynnin, koiraharrasteiden ja kauppareissun jälkeen iltapäivällä kotiuduttuani oli tarkoitus ruveta väsäämään ruokaa. Pääsin niin pitkälle, että iskin perunapussin pöydälle...ja sitten menin nukkumaan. Ruoka-aika kipitti ohi. Tiirailin välillä kelloa ja kampesin lopulta itseni ylös, kun koirien lenkkiaika koitti. Jotensakin raskaalta tuntui päivä.
Iiron veikka, Starwire Talk To The Hand, oli Tervakosken näyttelyissä tuomari Karin Bergbomin mielestä VSP:n arvoinen :) Iiro lähtee koettelemaan näyttelyonneaan viikon kuluttua Suonenjoelle. Lapsoset ovat vielä niin nuoria; vasta siirtyneet pennuista junnuluokkaan.
Lasse perkasi illalla saamiaan kaloja. Koirille luovutti hauen. Onneksi tuli perattua, sillä suolistosta löytyi koukku. Jonkun muun kuin Lassen. Mitenkähän elo on kalasella sujunut koukun kanssa?
Eilen ennen nukkumaan menoa koiria pissattamaan mennessäni löysin avainnipun takin taskusta. En muistanut, että olen käyttänyt takkia. Hyvä, että sain avaimeni takaisin käyttöön :)
Viime yönä, pikkutunneilla, Altti alkoi haukkumaan eikä se loppunut millään. Katsoin, että ulkona ei pala valot, joten ketään ei ole ulkosalla (ihmistä tai elikkoa). Haukku vain jatkui. Se ei ollut normaalia. Lähdin sitten katsomaan ulkorakennukseen, että mikä on hätänä. Lasse kömpi perästä mukaan. Syy haukkumiselle selvisi heti ulko-oven avaamisen jälkeen. Jostain pirun kaukaa kuului musiikkia. Jollain oli ilmeisesti pilleet ja musiikki soi TODELLA lujaa. Kuulosti, että se kuului jostain ulkorakennuksen takapuolella olevan metsän ja järven takaa.
Alvaro Del Sol D'or aamuauringossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi:)