Altin iho-oireet palasivat takaisin, joten varasin ajan eläinlääkäriin, Karvaiseen Kaveriin. Käynti oli tiistaina. Aamulla, kun starttasin Seatia, niin se sanoi vain wou-wou. Sanomaan sitten Lasselle asiasta ja hän sanoo, autoa katsottuaan, että olen lämmittänyt sitä liian pitkää, liian isolla teholla. Akkua pitää ladata. Minulla alkoi olemaan jo kiire. Kysyin, että voinko lähteä Hondalla. L. siihen, että voit. Kysyin vielä, että voin lähteä, vaikka Altti on mukana. Vastaus: "Joo". Ja perään huudahti, että IMUROIT SITTEN SEN! Kiirettä pukkasi ja bensamittari näytti, että polttoaine alkaa olemaan vähissä. En ollut tankannut edellisenä päivänä.
Siilinjärvellä jätin auton Har-Min pihaan, ja kävelin Altin kanssa klinikalle. Perillä huomasin, että kukkaroni oli apposen auki ja lisäksi vielä kolikko-osakin oli auki. Tiirailemaan siinä, että onko tärkeimmät jutut tallella. Pankkikorttia löytyi kuten myös ajokortti. Pikku seteleitä oli myös. Kotona olin jättänyt Lasselle rahaa Hondan tankkaukseen ja itse kävinkin sitten kukkaron isommalla setelillä tankkaamassa ennen klinikalle menoa. Kolikot olivat kadonneet.
Eläinlääkäri ei osannut suoraan sanoa, että mikä Alttia vaivaa. Hän ehdotti, että koira rauhoitettaisiin ja ihosta otettaisiin patologiset näytteet. Suostuin toimenpiteisiin. Altti sai rauhoituspiikin. Koira ei meinannut millään nukahtaa. Sinnitteli seisaallaan viimeiseen asti. Lopulta Altin oli annettava periksi. Altin kylkeen pyöriteltiin mustekynänmuotoista laitetta. Se osa mistä kynän kärki tulisi, oli laajempi ja reunat olivat teräosat. Sillä lääkäri "kairasi" kylkeen reiän ja leikkasi saksilla näytteen irti. Vaikka Altti oli rauhoitettu, niin se reagoi hiukan toimenpiteeseen. Aukko ommeltiin kiinni ja Altille annettiin heräte.
Lääkäri oli ottanut itselleen mikroskooppinäytteen. Hänen tutkimuksiensa mukaan Altilla on bakteeritulehdus. Koira sai tuhdit lääkkeet. Patologisten tutkimusten tuloksen saan noin kahden viikon kuluttua.
Kun Altti ei ollut meinannut millään nukahtaa, niin ei meinannut myöskään herätä. Sanoin, että voin odottaa hetken, että koira virkoaa ja päästään kävelemään autolle. Ei se Altti meinannut tulla kunnon tolkuihinsa millään. Räyhäsi tyhmänä klinikalle tulevalle koiralle. Sama toistui, kun koira lähti pois. Lopulta oli lähdettävä, kun alkoi taas olemaan kiire. Sanoin, että palautan Altin klinikalle, jos se ei pysty kävelemään ja haen sitten auton. Kyllä se Altti sai käveltyä. Matkalla tiirailin, josko tieltä löytäisin omaisuuttani. Muuta en löytänyt kuin auton luota 2 €.
Äkkiä kodin kautta töihin. Mietin vielä viimeisen kerran, voiko Altin jättää pihaan. Eläinlääkäri oli kyllä sanonut, että voi. Altti jäi kotiin ja mukaan lähti pienempää sakkia. Työpaikalla odottikin jo rekka, joka oli tuomassa tukun tavaraa. Hässäkkä aamu kyllä oli.
Altti on voinut pirteästi, eikä se ole saanut tikkejä irti. Eläinlääkäri sanoi, että kauluria ei tarvitse käyttää. Periaatteessa Altti saisi revittyä tikit irti takajalalla kaaputtamalla. Näinhän voi käydä sitten kun ihoa alkaa tikkien vuoksi kutittamaan.
Ja sitten ihan erilaista kerrottavaa:
Pesosen veli, Sakke (Onnenkäpälän Brain-Wave), kävi viime viikonloppuna Virossa, Tartossa, nappaamassa itselleen Viron valiotittelin. Paljon onnea vielä tätäkin kautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi:)