Lapin reissu alle vuorokaudessa

Kaisa:
Lauantaina oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaina aamuyöstä lähdimme sinne Pelloon koiranäyttelyihin. Enpä sitten saanutkaan nukuttua. Välillä luin lehteä, että nukahtaisin. Ei auttanut. Kävin katsomassa Putouksen lopun, ja söin Lassen tekemiä sämpylöitä, täytettyjä ja ilman täytteitä olevia. Plarasin Facebookia, ja näytin Lasselle ihania herkkureseptejä. L. sanoi, että syötäisiinkö minun lakritsi-suklaakarkkeja, joita olin ostanut odottamaan treenikisan päättymistä. No niitä sitten mussutettiin. Eikä se uni edelleenkään tullut silmään. Lopulta herätys soi ja aloin valmistautumaan reissua varten.
    Menomatka taittui yllättävän nopeasti. Lapissakaan ei ollut hirveästi lunta ja lämpötila oli nollan kieppeillä. Taisimme pysähtyä vain kerran ennen määränpäätä. Koirahalli oli kivan tilava ja tarpeeksi lämmin. Kylmää ilmaa tuli jonkin verran ulko-ovesta, sillä se oli usein apposen auki.
    Mäykyillä tuomarina toimi norjalainen Per-Harald Nymark. Hän oli rauhallinen ja iloinen tuomari. Karkkareita oli näyttelyihin ilmoitettu 24 kpl.  Jännitystä alkoi olemaan ilmassa ennen kuin pääsin Iiron kanssa kehään. Iiro käyttäytyi junnuluokassa hienosti ja sai ERI:n. Iiro voitti oman luokkansa saaden SA:n. Sittenpä odoteltiin vähän aikaa, jotta pääsimme valioluokkaan asti. Silloin oli Pesosen vuoro esittäytyä. Pesoska on tainnut olla viimeksi näyttelyissä syksyllä, joten tällä herralla on vähän ollut taukoa. Päätin ilmoittaa Pesosen Pelloon, jotta se saa taas vähän tuntumaa näyttelyjuttuihin. Onhan se lähdössä Bulgarian reissulle. Pesonen esittäytyi kehässä mallikkaasti. Toisin kuin aiemmin harkoissa. Silloin se vain haisteli kehän mattoa, eikä halunnut kuunnella minua. Pesonenkin sai ERI:n, ja voitti luokkansa, kun ainoa luokan edustaja oli, saaden SA:n. Siinä sitten Annen kanssa juttelemaan, että auttaako minua paras uros -kehässä. Kävimme vilkuilemassa välillä Annen kehää, sillä aiktaulut näyttivät uhkaavasti menevän päälekkäin. Annella oli mukana Jekku-bichon frise. Anne ennätti auttamaan PU-kehässä. Jopa oli jännää! Iirosta tuli ykkönen ja Pesosesta kakkonen. Iiro sai toisen SERTinsä :) Per-Harald sanoi, että Iiro voitti siksi, kun sillä oli parempi draivi.

Iiro alkukilpailuissa.

Uroksien jälkeen odottelin Maikun vuoroa. Se meni arviointiin toiskesi viimeisenä koirana. Myös Maikku käyttäytyi reippaasti. Punainen rivistö sai jatkoa, sillä Maikkukin sai ERI:n. Tässä vaiheessa Anne oli vähän tulisilla hiilillä. Jekun arvioitnivuoro läheni. Miten Maikun kävisi? Törötimme paras narttu -kehässä, ja kehäsihteeri laukaisee, että muita koiria kehään ei sitten tulekaan. Tuomari kyselee minulta, että mitäs nyt? Miksi täällä ei ole muita? Kun kerran ei ollut muita, niin Maikusta tuli paras narttu. Lopuksi oli ROPin ja VSP:n valinta. Anne tuli esittämään Maikkua. Tuomari juoksutti ja juoksutti meitä, eikä meinannut osata tehdä päätöstä. Minä siinä jo mietin, että kohta Anne karkaa omaan kehääsnä. Kun tuomari oli saanut tehtyä päätöksensä; Iirosta tuli ROP ja Maikusta VSP, niin hän jäi vielä selvittämään asiaa ja kyselemään kysymyksiä, joista kaikista en saanut selvää. Hän kyseli ainakin, että kuka koirat omistaa.

Maikusta ja Pesosesta ei ole kehäkuvia, sillä Annen piti tarkkailla omaa kehäänsä, trimmata koiraa ja auttaa minua. Ja olisi kiva joskus saada ROP-VSP kuvia tuomarin kera :)

Sittenpä olikin Jekun vuoro. Jekulla tuntui olevan virtaa vähän liikaakin. Koiruudesta tuli kuitenkin PU 3 VARA SERTin kera. Ei tarvinnut kotiin lähteä tyhjin käsin.

Jekku ja Anne kehässä.

Jatkokehien alkaminen pikkuisen venähti. Ennen niiden alkua tuli kuulutus, että ne jotka ovat lähdössä kotiin etelää kohti, niin tie on poikki liikenneonnettomuuden vuoksi. Yksi vaihtoehto olisi kulkea Ruotsin kautta, jos koirien madotukset ovat kunnossa. Me siinä Annen kanssa, että voi ei. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia asian suhteen, sillä onnettomuus oli pieni ja sen raivaustöihin ei ollut kulunut paljon aikaa.
 
Iiro oli reipas myös ryhmäkehässä. Jatkossa terrierit ja mäyräkoirat kisasivat keskenään. Vigdis Nymark nappasi Iiron ainoanan mäyräkoirana jatkoon. Palkintopalleille pääsi kuitenkin vain terrierejä. Iiro sijoittui siis kuuden parhaan joukkoon. Kokonaisuudessaan voin olla Iiroon sekä myös Maikkuun ja Pesoseen todella tyytyväinen. Niiden näyttelyurat ovat olleet mielestäni hienot. Ja Iirolla on tulevaiusuus vasta edessä. Katsotaan millaiseksi tämä nuori herra kehittyy.

Näyttelyissä napattu kuva.

Palkinnot rivissä kotosalla.

Menomatkalla olin kysellyt koirilta tuttuun tapaan, että mitä haluavat palkkioksi, jos pärjää näyttelyissä? Aina minun päätelmät eivät ole menneet nappiin. Kerranhan Alvis jäi itkemään pesuhuoneeseen kokonaisen broilerin kanssa, Iiro närppi saamaansa hampurilaista ja jollekin tapaukselle ei maistunut pizza. Kesällä koirille maistui pehmis. Mutta ei sellaista näin talviaikaan ole näyttelyistä saatavilla. Kun menimme näyttelyalueelle, niin ulkona oli hirvenlihakeiton myyjä. Siitäpä löytyi oiva palkinto, jos joku sattuu pärjäämään. :)  Kaikki saivat sitten keittoa. Minä maistoin sitä myös. En olisi tunnistanut, että keitossa on hirveä. Olisin sanonut, että siinä on nautaa. Keiton kylkiäisinä sai juustoa ja maustettua leipää. Iiro sanoi, että leipä on pahaa!

Per-Harald varmaan ihmetteli, kun käveli ohitseni juuri, kun kuvasin soppa-astiaa :)

Kuohuvat oli ansaittu :)

Kotimatkalle ennätin napata autossa kuvan napapiirin rajakyltistä.

Matkalla pysähdyimme Pörröporo myymälään/ruokapaikkaan. Siellä oli vaikka mitä herkkuja. Kalliitahan ne olivat. Päädyin sitten ostamaan vain yhden puketin poron sisäfilettä. Lasse saa väsätä siitä meille jonkin herkkuaterian.

Kotimatka tuntuikin sitten pidemmältä kuin menomatka. Pysähdyimme välillä, jotta Anne voisi ottaa tirsat. Uni ei kuitenkaan tullut silmään. Jatkoimme matkaa. Jossain vaiheessa minä sanoin Annelle, että minä en pysy enää hereillä. Anne sanoi, että nuku vaan, kyllä hän pystyy ajamaan. Sää oli suurimman osan ajasta todella kehno. Satoi kaikkea mahdollista ja tie oli loskainen.

Kotiuduin hitusen ennen vuorokauden vaihtumista. Näköjään Annesta matka ei ollut liian raskas, sillä ennen pihastamme poistumista hän sanoi, että sitten vain suunnittelemaan uutta reissua. Minä totesin, että suunnitellaan vain. Ei minulla oikein ole kavereita, jotka lähtevät tällaisille reissuille.

Ei kun vaan elikoita pikaiseen hoitamaan ennen nukkumaanmenoa. Pöydälle jäi vielä odottamaan paketin avausta Lassen minulle hakema Samsung Galaxy S4 zoom. Päädyin hommaamaan älypuhelimen, vaikka aiemmin olin miettinyt, että ei sellaiselle ole tarvetta. Otan puhelimen mukaan ulkomaan reissulle, niin saan tehtyä sillä päivityksiä. Jos vaan opin pikaseen käyttämään tuota vekotinta. Läppärillä olisi kyllä helpompi kirjoitella. Mutta puhelimessa olisi sitten kaikki samassa: tietty puhelinominaisuudet ja lisäksi kamera ja netti. Zoomia sitten riittääkin :)

Koirat eivät jää lepäilemään laakereilleen. Ensi viikonloppuna Maikku ja Iiro lähtevät mittelöimään Jyväskylän näyttelyihin. Matkaseurana tällä kertaa olisi Sonja.